Ilolla vuoteen 2019!

Vuodenvaihteessa on tapana visioida tulevaa ja muuttaa toimintatapoja – tehdä uuden vuoden lupauksia. Näin teen minäkin. Varhaiskasvatuksessa on tapahtunut valtavasti muutoksia muutamana viime vuonna. Suuri osa muutoksista on ollut hyviä. Varhaiskasvatuslaki huomioi aiempaa paremmin lapsuuden ja lapsen tarpeet. Oma kysymyksensä onkin sitten se, miten varhaiskasvatuksen järjestäjien, kuntien ja yksityisten toimijoiden, resursseilla pystytään tuottamaan lain mukaista laatua.

Kunnilla jää vuosi vuodelta vähemmän “käteen” kansalaisten verovaroista. Lisääntyvää tarvetta ratkaistaan soveltamalla lakia melkoisen luovasti eikä aina niinkään lasta huomioiden. Esimerkkinä tästä on henkilöstön tai lasten siirtely ryhmästä tai päiväkodista toiseen sen mukaan miten missäkin on lapsia tai henkilöstöä poissa. Varhaiskasvatuslaki edellyttää kuitenkin pysyvyyttä pienelle lapselle, jollainen varhaiskasvatusikäinen vielä on. Lapsella tulee varhaiskasvatuksessa olla mahdollisuus muodostaa pysyviä kaveri- ja aikuissuhteita. Henkilöstöä ja lapsia siirtelemällä tämä ei toteudu.

Tänä keväänä äänestetään kansanedustajia eduskuntaan. Nyt meillä jokaisella on tuhannen taalan paikka varmistaa, että valituiksi tulee henkilöitä, jotka kykenevät vahvistamaan julkista palvelua ja kuntien toimintaa. Uuden vuoden lupauksena luvatkaamme kaikki selvittää omalta ehdokkaaltamme hänen ajatuksiaan siitä, miten hän aikoo varmistaa Varhaiskasvatuslain toteutumisen koko Suomessa. Tähän ei riitä pelkkä lakien säätäminen. Kunnat tarvitsevat myös rahaa! Kuntien järjestämisvastuulla olevan koulutuksen perusrahoitus tulee saattaa kuntoon. Tietoa varhaiskasvatuksen merkityksestä kannattaa jakaa ehdokkaille ja päättäjille.

Alkanut vuosi on meille varhaiskasvatuksen opettajille muutenkin merkityksellinen. Lastentarhanopettajaliitto täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Liittomme on vuosisadan ajan tehnyt vahvaa vaikuttamistyötä lasten, varhaiskasvatuksen ja lastentarhanopettajuuden hyväksi. Vuonna 1948 Aune Ståhlberg pohti Lastentarha-lehdessä: “Tajutaanko vieläkään lastentarhan varsinainen olemus ja kauaskantava merkitys? Oivalletaanko 60 vuoden kuluttuakaan, ettei neljä seinää, lattia alla, katto pään päällä ja tukeva ateria vatsassa vastaa lastentarhaa? Tiedetäänkö, ettei kuka tahansa naisihminen ole lastentarhanopettaja? Tiedämme kaikki, että vastaus kysymyksiin on kielteinen”.

Kirjoittaja on osannut varsin hyvin ennustaa. Nyt on kulunut 70 vuotta tuon esimerkin kirjoittamisesta ja näkyvissä on hienoisia viitteitä siitä, että vihdoinkin ollaan ymmärtämässä lapsen varhaisvuosien merkitystä ihmisen koko elämälle. Meillä on kuitenkin vielä paljon työtä tehtävänä varhaiskasvatuksen hyväksi.

Jo tapahtuneita muutoksia ja vaikuttamistyötä on syytä juhlia. Lastentarhanopettajaliitto juhlii monin tavoin sataa vuottaan. Keväällä liitto julkaisee satavuotisjuhlakirjan nimeltään Intomielellä ja syksyllä vietetään Lastentarhanopettajapäiviä Lahden lastentarhanopettajat ry:n vieraina Sibeliustalolla Lahdessa. Lisäksi Suomen vanhin lastentarhanopettajayhdistys, oma yhdistykseni, Pohjois-Hämeen Lastentarhanopettajat ry, täyttää myös sata vuotta tänä vuonna. Tämän vuoksi yhdistys tekeekin yhteistyössä Työväenmuseo Werstaan kanssa LTOL:n 100v -juhlanäyttelyn, joka esittelee lastentarhantyön ja lastentarhanopettajuuden historiaa. Siellä kannattaa käydä tutustumassa.

Meillä varhaiskasvatuksen opettajilla on siis tiedossa hieno vuosi 2019!

Eija Kamppuri

luottamusmies, varhaiskasvatus JUKO

hallituksen jäsen, LTOL

valtuutettu, OAJ

puheenjohtaja, LTOL jaos, OAJ Pirkanmaa

Tampere