Kestävä elämäntapa varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden (2018) mukaisesti varhaiskasvatuksen on pohjauduttava kestävän elämäntavan kunnioittamiseen ja sen järjestämisessä on huomioitava YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (2017).  Myös Opetus- ja kulttuuriministeriön kestävän kehityksen linjauksissa (2020) varhaiskasvatuksen järjestäjiä kannustetaan kestävän kehityksen näkökulmien yhdistämiseen kasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen katsotaan uudistavan yhteiskuntaa ja rakentavan perustaa ihmisten hyvinvoinnille, mikä mahdollistaa kestävän kehityksen mukaisen toiminnan. Varhaiskasvatus luo perustaa ekososiaaliselle sivistykselle.

Päiväkodeissa, perhepäivähoidossa ja avoimessa varhaiskasvatuksessa velvoitetaan noudattamaan kestävän elämäntavan periaatteita siten, että ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen kestävyys tulevat huomioiduksi. Tämä edellyttää, että varhaiskasvatuksen opettajat ja muu henkilöstö tunnistavat, millaisia asioita kestävään elämäntapaan kuuluu. Miten sinä varhaiskasvatuksen opettaja varmistat, että kaikessa varhaiskasvatustoiminnassa huomioidaan esimerkiksi taloudellisesti kestävän elämäntavan välttämättömyys? Entä miten ymmärrät ekososiaalisen sivistyksen käsitteen? Jos sinun oli helppo vastata näihin kysymyksiin, niin olethan varmistanut, että myös tiimisi muilla työntekijöillä ja työskentelemässäsi yksikössä on ymmärrys siitä, miten kestävää elämäntapaa edistetään lapsiryhmissä?

Lapsilla on oikeus oppia kestävyysajattelua – ja -toimijuutta!

Varhaiskasvatusta ohjaava asiakirja on selkeä sen suhteen, että kestävä elämäntapa tulee huomioida kaikessa toiminnassa. Asiakirja itsessään kuitenkin edellyttää, että sitä toteuttavilla on käsitys siitä, millaisia asioita tähän luetaan mukaan ja millaisin keinoin ekologista, sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista kestävyyttä lasten kanssa käsitellään. Kestävän elämäntavan vahvistaminen ei välttämättä ole kaikille varhaiskasvatuksessa työskenteleville helppoa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (2019) mukaan varhaiskasvatuksessa työskentelevät saattavat mieltää kestävän kehityksen vaihtoehtopedagogiikaksi. Maailmanlaajuinen lapsijärjestö OMEP onkin esittänyt, että yleisesti ottaen kestävän kehityksen tematiikka on kohtalaisen uutta varhaiskasvatuksessa ympäri maailmaa ja siksi sen asema lasten kanssa tehtävässä työssä on vielä toistaiseksi vähäinen. Myös tutkimukset antavat tälle väitteelle tukea.

Jotta varhaiskasvatuksen järjestäjillä ja varhaiskasvatuksessa työskentelevillä on mahdollisuuksia vastata asetettuihin vaateisiin, tarvitaan tuoretta tutkimustietoa kestävästä elämäntavasta sekä tukea sen tavoitteelliseen toteuttamiseen. Varhaiskasvatuksen opettaja on vastuussa lapsiryhmässä toteutettavasta pedagogiikasta ja sen kehittämisestä. Opettajilla on oltava riittävä ymmärrys siitä, miten kestävälle elämäntavalle luodaan luja perusta. Tätä tarkoitusta varten olemme kehittäneet Kestävän elämäntavan kartoituslomakkeen varhaiskasvatukseen.

Kestävän elämäntavan kartoituslomake

Kestävän elämäntavan kartoituslomakkeen avulla varhaiskasvatuksessa työskentelevien on mahdollista arvioida, missä määrin pedagoginen toiminta tähtää kestävälle kehitykselle asetettuihin tavoitteisiin. Kartoituslomake jakautuu Brundtlandin raportin (1987) mukaisesti kolmeen ulottuvuuteen: ekologiseen, sosiaalisen ja kulttuuriseen sekä taloudelliseen kestävyyteen. Aluksi lomakkeessa kuvataan, millaista toimintaa kunkin ulottuvuuden suhteen parhaillaan toteutetaan ja sen jälkeen toimintaa arvioidaan viidestä eri näkökulmasta. Jokaisen näkökulman kohdalla on mainittu siihen kytkeytyvät YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Arvioinnin tueksi on laadittu kuvaukset riittämättömästä, vähäisestä, hyvästä ja erinomaisesta pedagogisesta toiminnasta, jotta oma toiminta voitaisiin luotettavasti suhteuttaa arviointiasteikolle 1 – 7. Lopuksi kunkin ulottuvuuden kohdalla kuvataan, millaisia ideoita eri ulottuvuuksien toteuttamiselle on herännyt.

Itsearviointi on tarkoitettu jokaiselle varhaiskasvatuksessa työskentelevälle. Ajatuksena on, että kartoituksen tuloksista keskustellaan yhteisesti tiimeissä ja pohditaan, miten kestävää elämäntapaa vahvistetaan omassa lapsiryhmässä, yksikössä tai laajemmin koko kunnan alueella. Kuvaukset pedagogisesta toiminnasta lisäävät myös ymmärrystä siitä, millaisia asioita lasten kanssa voidaan tehdä. On tärkeää tunnistaa, miksi asetutaan tiettyyn kohtaan arviointiskaalaa ja onko asialle tarpeen tehdä jotain. Itsearviointityökalu keskittyy siis oman toiminnan kehittämiseen, ei keskinäiseen vertailuun. Opettajalle lomake tarjoaa mahdollisuuksia kehittää tiimin työkäytänteitä ja pedagogista toimintaa. Yhdessä tekeminen, osallisuus, kriittisyys ja reflektointi ovat ekososiaalisen sivistyksen kulmakiviä ja tarjoavat rakennusaineksia kestävän varhaiskasvatuksen toteutumiselle varhaiskasvatuksessa.

****************************

Kestävän elämäntavan kartoituslomakkeen varhaiskasvatukseen ovat kehittäneet projektitutkija Ann-Christin Furu (vasemmalla) ja yliopistonlehtori Satu Valkonen (oikealla). Lomake on saatavilla suomeksi ja ruotsiksi täältä. Sen avulla kerätään tutkimustietoa kestävästä elämäntavasta suomalaisessa varhaiskasvatuksessa.