Koulutus luo mahdollisuuden vahvalle yleiselle tuelle

On tavallinen arkiaamu päiväkodissa. Johtajana teen aamukierrosta kierrellen ryhmissä ja havainnoiden sekä kartoittaen tiimien päivän tilannetta. Saavuttuani päiväkotini perimmäiseen ryhmään, vastassani on rauhallinen tunnelma. Työntekijät ovat jakautuneet eri tiloihin tekemään lasten kanssa lapsia kiinnostavia asioita. Ryhmätilassa pelataan lautapeliä, eteistilassa sekä leikkitilassa leikitään, toisessa ryhmätilassa opettaja istuu lattialla erityisen tuen lapsen kanssa ohjaamassa toimintaa, lapsen onnistuessa opettaja huudahtaa innoissaan hyvä, bella, bella, ja taputtaa käsiään. Opettaja käyttää työssään aktiivisesti tukiviittomia ja kuvia. Heidän vieressään leikkivät lapset osallistuvat välillä opettajan ja lapsen keskinäiseen toimintaan. Samassa tilassa toinen erityisen tuen lapsi toimii avustajansa kanssa ympärillään ryhmän muita lapsia. Osa lapsista tekee tehtäväkansiosta toiminnallisia muotoja ja värejä harjoittavia tehtäviä. Kaikilla lapsilla on mielekästä tekemistä ja työntekijät tietävät paikkansa ja tehtävänsä.

Vahvan yleisen tuen ryhmä

Kyseisessä ryhmässä on 20 iältään 3–5-vuotiasta lasta. Mukana on tehostetun ja erityisen tuen lapsia, S2-lapsia. Ryhmää kutsutaan vahvan yleisen tuen ryhmäksi, jossa työskentelee kaksi opettajaa, lastenhoitaja ja kaksi erityisavustajaa. Toisella varhaiskasvatuksen opettajista on kasvatustieteen maisterin tutkinto sekä nepsy-koulutusta ja -osaamista. Toinen opettajista on kasvattanut osaamistaan erityispedagogiikan opinnoilla. Ryhmän lastenhoitaja on opiskellut varhaiskasvatuksen perusopinnot. Lapsiryhmä muodostettiin keväällä ryhmän opettajien, päiväkodin johtajan, VEO:n ja erityisvarhaiskasvatuksesta vastaavan palvelupäällikön yhteistyönä. Tavoitteena oli muodostaa ryhmä, jossa keskitytään kielellisten haasteiden tukemiseen. Tavoitteessa onnistuttiin, mutta syksyn aikana tehostetun tuen lasten määrä ryhmässä on kasvanut ja muitakin haasteita, kuin kielellisiä, on ilmennyt.

Ryhmän toimintakulttuuri ja -ympäristö

Ryhmä toimii kolmessa tilassa, lisäksi heillä on käytettävissä pientiloja. Näihin on muodostettu aistihuone ja rauhoittumis- ja lepotila erityisellä tuella oleville lapsille. Opettajat käyttävät kuvatukea paljon. Lisäksi erityisen tuen lapsilla on omat kuvakommunikaatiokansiot ja monilla lapsilla on omat kuvaviuhkat, joissa on kuvattu ne taidot, joita lapsi juuri nyt harjoittelee. Aamupiirillä kuvia käytetään muun muassa päivästruktuurin, vuodenaikojen, viikonpäivien ja lasten havainnollistamiseen.

Toimintaa ennakoidaan myös kuvien avulla. Lasten itsesäätely-, leikki-, tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelemiseen käytetään mm. terapeuttista eläinleikkiä, tunnekuvia, tunnemittareita ja käyttäytymisen liikennevaloja. Oppimisympäristöä on muokattu karsimalla ylimääräisiä ärsykkeitä pois. Leikkitiloja ja lelujen määrää on rajattu. Opettajat suunnittelevat viikko- ja päivätasolla eritystä tukea tarvitsevien lasten tuen tarpeeseen vastaamista. Pyrkimyksenä on, että lapset osallistuvat kaikkeen toimintaan mahdollisuuksiensa mukaan.

Työntekijöiden vuorovaikutus lasten kanssa on aktiivista, lämmintä, läsnä olevaa ja lapsen toimintaa kanssasäätelevää. Tämä edesauttaa lasten turvallisuuden tunteen rakentumista ja näin uuden oppimista. Lasten osallisuus otetaan huomioon päivän hetkissä kuuntelemalla ja havainnoimalla lasta sekä ottamalla huomioon hänen tarpeitaan, mielipiteitään ja kiinnostuksen kohteitaan. Työntekijät osallistuvat aktiivisesti ja lasten leikkeihin ja tukevat lasten leikkitaitojen kehittymistä.

Koulutusten antamat eväät käytännön työhön

Jotta tämä kaikki edellä kerrottu mahdollistuu, vaatii se koulutettua henkilökuntaa ja eritoten vahvan pedagogisen otteen omaavat opettajat, joilla on koulutuksen tuomaa asiantuntevuutta ja varmuutta. Varhaiskasvatuksen opettajan maisterikoulutus on tuonut pedagogiseen osaamiseen syvyyttä mm. eheytettyä pedagogiikkaa, jossa oppimisenalueet nivoutuvat yhteen. Pedagogiikkaa sanoitetaan ja tehdään näkyväksi huoltajille tai ryhmän muulle henkilöstölle. Vahvuusperustainen kasvatus näkyy ajatuksena, että jokaisella lapsella on mahdollisuus saavuttaa potentiaalinsa.

Varhaiskasvatuksessa rakennetaan lapsen opinpolun perustaa ja koulutuksellista tasa-arvoa

Maisteriopinnot ovat myös tuoneet tulevaisuustietoisuutta, opetamme lapsille taitoja, joita he tulevaisuudessa tarvitsevat. Opintojen kautta on opettajien opiskeluinto lisääntynyt sekä kehittää ammattitaitoa ja opettajuutta. Maisterikoulutus on antanut myös hyvät eväät johtamiselle esim. oman tiimin pedagogisena johtajana olemiseen, sekä pedagogiseen kirjaamiseen ja -dokumentointiin.

Erityispedagogiikan opinnot ovat tuoneet vahvistusta omalle tekemiselle ja rohkeutta kokeilla asioita lasten kasvun ja kehityksen tukemisessa. Perusopintojen aikana on tullut jo laaja näkemys erityispedagogiikan merkityksestä kaikessa toiminnassa, jotta se hyödyntää jokaista lasta. Opinnot ovat auttaneet myös ymmärtämään tuen tarpeen taustalla olevia syitä, seurauksia ja prosessien pituuksia ja millainen rooli korkealaatuisella varhaiskasvatustoiminnalla on tässä kaikessa. Koulutus on syventänyt ammatillista näkemystä sekä tuonut vahvaa mielenkiintoa tukea lasta tarvelähtöisesti, jotta hänelle saadaan luotua mahdollisimman hyvä polku tulevaisuuteen. Varhaiskasvatuksen opettajien tehtävänä on kulkea yhdessä lapsen kanssa kohti tulevaisuuden polkua hyödyntäen karttana korkeaa koulutusta ja kompassina varhaiskasvatussuunnitelmaa.

Anita Räsänen

VOL:n hallituksen jäsen, päiväkodin johtaja

Kajaani