Merkityksellisyyden juuret Varhaiskasvatuspäivänä

Suomalaisen korkeatasoisen varhaiskasvatuksen juuret ovat syvällä maamme sivistyksellisessä maaperässä.  Suomalaisen lastentarhatyön, nykyisen varhaiskasvatuksen, uranuurtajat Hanna Rothman ja Elisabeth (Betty) Alander tekivät huikean uran varhaiskasvatuksen ja opettajakoulutuksen parissa. Heitä sanotaan ansaitusti myös suomalaisen varhaiskasvatuksen äideiksi.

Vuonna 1881 Hanna lähti Berliiniin opiskelemaan lastentarhanopettajaksi ja toi fröbeliläisen lastentarhaideologian Suomeen. Täältä on lähtöisin meidän tämän päivän varhaiskasvatuksen pedagogiikan juuret. Nämä juuret ovat levinneet koko valtakuntaan. Juuret ovat kestäneet läpi myrskyistenkin aikojen, vaikka varsinkin 2000-luvulla tätä tärkeää juurikasvustoa on monen tahon voimin yritetty jatkuvasti repiä irti ja tuhota.  Lähes sata vuotta varhaiskasvatuksen opettajat (lastentarhanopettajat) ovat huolehtineet päiväkotien pedagogisesta pohjasta, lasten hyvinvoinnista ja huolenpidosta, yhteistyöstä vanhempien kanssa ja huomanneet  jokaisen lapsen yksilölliset erityistarpeet, onnistumiset ja huolenaiheet.

Vuoden 1973 päivähoitolaki toi opettajien rinnalle uudenlaisia asiantuntijoita. Hiljalleen päiväkotiharjoittelijat väistyvät, tuli lastenhoitajat ja sosiaalikasvattajat, myöhemmin sosionomit. Muu joukko kuin opettajat kasvoivat päiväkodeissa ja 1990 -luvun koulutuspoliittisten päätösten seurauksena tämä johti 2000-luvulle tultaessa opettajapulaan, jota vastaan yhä tänä päivänä taistellaan.

Tosiasiallisesti tämä taistelu sai voimaa vasta vuonna 2013 hallinnonalan muutoksesta ja etenkin varhaiskasvatuslain lopullisesta synnystä monien vaiheiden jälkeen vuonna 2018. Vasta tuolloin herättiin opettajapulan hurjaan todellisuuteen sekä ymmärrykseen päiväkotien pedagogisesta osaamisvajeesta, jota ei parin edellisen vuosikymmenen aikana kukaan muu ei ole pystynyt korvaamaan. Eli mars takaisin lähtöruutuun ja opettajien merkityksellisyyden tunnustamiseen. Ja siksipä juuri nyt opettajien merkityksellisyyden tunnustaminen korostuu sekä päiväkodin johtajien sitoutumisena että pedagogisena osaamisena, joten johtajien rooli on valtavan suuri.

Tämän vuoden varhaiskasvatuspäivänä nostamme päiväkodin johtajien moninaisen osaamisen ja erittäin tärkeän roolin esille.  Ilman Hannan ja Bettyn vahvaa johtajuutta ja esimerkkiä emme aikoinaan olisi saaneet Suomeen näin vahvaa varhaiskasvatuksen juuristoa ja pedagogista pohjaa. Jatketaan heidän viitoittamalla tiellä ja pysytään jatkossakin vahvoina varhaiskasvatuksen puolustajina.

Vuoden 2018 varhaiskasvatuslakia yritetään yhteiskunnassamme käytävän julkisen keskustelun avulla kaikin voimin murtaa ja muuttaa, vaikka se on juuri vahvan pedagogisen varhaiskasvatuksen ja opettajuuden uudelleen rakentaja. Hanna ja Betty näyttivät aikanaan esimerkillään sitkeyden merkityksen opettajien aseman ja koko varhaiskasvatuksen puolustajina. On tärkeää muistaa ja tietää menneisyytensä, jotta voi ymmärtää nykyisyyttä.  Puolustaminen jatkukoon, kunnes asemamme suomalaisen koulutusjärjestelmän kivijalkana on joka tasolla tunnustettu ja arvostettu.

Hyvää Varhaiskasvatuspäivää!

Anitta Pakanen

puheenjohtaja, VOL

Valtakunnallinen varhaiskasvatuspäivä on jo vuodesta 1989 Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton organisoima juhlapäivä.