Päiväkodin johtaminen vaatii ymmärrystä pedagogiikasta ja kykyä vaikuttaa lapsen edun toteutumiseen

Johtamisella on suuri rooli organisaatioiden onnistuneessa toiminnassa. Kasvatus- ja koulutusalalla keskeinen perustehtävä on siellä toteutettava opetus- ja kasvatustoiminta, jonka laatua määrittää  pedagoginen näkemys ja toimintakulttuuri, joka näihin organisaatioihin muodostuu. Ei ole siis ihan yhdentekevää millaisella osaamisella päiväkoteja ja varhaiskasvatusta johdetaan.

Johtamiseen liittyy aina ns. diskurssiivista valtaa. Varhaiskasvatuksen osalta se tarkoittaa esimerkiksi puheen kautta tuotettua näkemystä siitä, millaista pedagogiikkaa on suotavaa toteuttaa ja miten sen toteuttaminen mahdollistuu. Tämä edellyttää päiväkodin johtajalta kykyä viestiä ja neuvotella toiminnan perusteista varhaiskasvatusta järjestävän organisaation eri toimijoiden kanssa. Näissä keskusteluissa on keskeistä lapsen edun näkökulmasta tapahtuva vaikuttaminen.

Varhaiskasvatuslaki (540/2018) määrittää, että päiväkodissa on oltava sen toiminnasta vastaava johtaja. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022, jäljempänä myös vasu) ohjeistavat johtajaa inklusiivisen eli kaikkien lasten yhdenvertaisuuteen perustuvan toimintakulttuurin johtamiseen. Vasun mukaan johtamisella on keskeinen vaikutus varhaiskasvatuksen laatuun, toimintakulttuuriin ja sen kehittämiseen. Päiväkodin johtajan työssä tämä konkretisoituu tarpeena tunnistaa pedagogiikan toteuttamisen edellytyksiä ja laadukkaan varhaiskasvatuksen vaatimaa osaamista. Työn vaativuutta lisää myös se, että varhaiskasvatuksen järjestämisen odotetaan vastaavan talouden hallintaan liittyviin odotuksiin. Nämä monitasoiset tehtävät edellyttävät johtajuutta, joka toteutuu eri toimijoiden välisenä, yhteistä näkemystä rakentavana vuoropuheluna.

Johtajalla on aina vastuuta ja valtaa eli myös vastuuta käyttää asemaansa liittyvää valtaa. Erityisen suuri vastuu rakentuu edellä mainitun diskursiivisen vallan käyttämisestä luotsaamaan päiväkodin pedagogista toimintaa. Pedagogiikkaa ei voi jättää johtamatta, sillä samalla jäävät toimintakulttuuri ja päiväkodin keskeiset toimintatavat ja periaatteet vaille johtamista.

Varhaiskasvatuksen luotsaaminen sekä päiväkodin työyhteisössä että laajemmin varhaiskasvatusta järjestävässä organisaatiossa edellyttää asiantuntijuuteen perustuvaa neuvotteluasemaa. Tätä ei voi saavuttaa ilman riittäviä kasvatustieteen opintoja, joiden kautta rakentuu ymmärrys pedagogiikasta osana suomalaista, lasten yhdenvertaisia mahdollisuuksia tavoittelevaa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää.

Päiväkodin johtajan tehtävänä on suunnata toimintaa kohti yhteistä, laadukasta näkemystä varhaiskasvatuksesta. Emme enää keskity perinteiseen päivähoitoon, joka  keskeisin tehtävä oli mahdollistaa huoltajien työssäkäynti. Varhaiskasvatus on ollut jo vuodesta 2013 opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alaisuudessa ja osa yhtenevää kasvatuksen ja opetuksen polkua yhdessä perusopetuksen kanssa. Samaan tapaan kuin perusopetuksen rehtorilta, myös päiväkodin johtajalta vaadittava kasvatustieteen maisterin tutkinto on siten vahvasti perusteltua.

Hanna Hjelt (Tampereen yliopisto) ja Elina Fonsén (Jyväskylän yliopisto)

Kirjoittajat toimivat yliopistotutkijoina.