Varhaiskasvatuksen maisteriharjoittelu – Varhaiskasvatuksen asiantuntijuutta ja identiteettiä tutkimassa

Tein Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatuksen asiantuntijuutta syventävän pedagogisen harjoittelun Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitossa (VOL) osana kasvatustieteen maisteriopintoja. Harjoitteluun kuului varhaiskasvatuksen asiantuntijajärjestön organisaation rakenteeseen sekä asiantuntijatyöhön tutustuminen. Päätyöni harjoittelun aikana oli tehdä kartoitusta varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen hakijoista, jonka avulla voidaan tarkastella, näyttääkö vuoden 2030 varhaiskasvatuksen henkilöstön rakenteellinen muutos tällä hetkellä realistiselta.

Oli mielenkiintoista saada taulukoitua todellisia lukuja ja nähdä, miten alan hakijamäärät ovat muuttuneet ja kuinka moni paikan saanut on todellisuudessa ottanut paikan vastaan. Kroonisen opettajapulan seurauksena alan veto- ja pitovoimasta on keskusteltu paljon julkisuudessa. Yliopistoissa on lisätty aloituspaikkoja jo useamman vuoden ajan ja kehitelty uusia väyliä valmistua varhaiskasvatuksen opettajaksi – esimerkiksi usea yliopisto on tänä vuonna tarjonnut erillisiä varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuuden tuottavia opintoja lastenhoitajille. On todella tärkeää, että alan opettajapulaan on reagoitu opiskelupaikkojen nostoilla.

Vuoteen 2030 mennessä ainakin kahdella kolmasosalla varhaiskasvatuksen työntekijöistä tulisi olla vähintään varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin koulutus (varhaiskasvatuslaki 540/2018), mikä on tavoitteena nostattanut myös soraääniä. Toisinaan eksytään ajatukseen siitä, etteivät pienet lapset tarvitsisi opettajia – kenties tässä kohtaa ei ole selkeää ymmärrystä siitä, mikä on opettaja. Varhaiskasvatuksen opettaja on ammattilainen, joka on suunnannut usean vuoden opintonsa nimenomaan alle kouluikäisiin lapsiin ja lapsuuteen sen kaikessa moninaisuudessaan. Ihmettelen, mikseivät lapset olisi oikeutettuja tähän.

Opetuspaikkojen määrän lisääminen ei ole ainoa keino, jolla pyritään pitämään huolta siitä, että varhaiskasvatuksessa riittää opettajia ja että korkeakoulutetut ammattilaiset pysyisivät kentällä töissä. Varhaiskasvatuksen työidentiteettien muotoutumista tutkineet Karila ja Kupila (2010) tuovat esille, kuinka epäselvät työnkuvat ”kaikki tekevät kaikkea” -kulttuurissa, muuttuvat työtehtävät, sijaisten puute ja näistä johtuva kiire ovat leimanneet alaa. Suomalaisessa päiväkodissa eri ammattiryhmien ammatillisuutta ei ole aina osattu hyödyntää, vaan kentällä on vallinnut omansalainen moniammatillisuuden tulkinta, jossa tehtävät määrittyvät työvuoron mukaan, eivätkä ammatillisen koulutuksen ja osaamisen mukaan. Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitossa tehdään työtä sen eteen, että varhaiskasvatus olisi arvostettua, opettajien ammatti-identiteetti varhaiskasvatuksen asiantuntijoina vahva ja alan johtajuus selkeää.

Varhaiskasvatuksen asiantuntijuuden rakentumisen prosessissa on tärkeää tarkastella omia kokemuksia, jäsentää suhdettaan ympäristöön ja hahmottaa tulevaa sekä arvioida tätä kokonaisuutta (Kupila, 2007). Harjoittelun aikana pääsin näkemään, mitä päätöksenteko ja asiantuntijuus ovat liitossa, millaisten toimijoiden kanssa työskennellään ja miten sekä varhaiskasvatuksen että opettajan työn merkityksellisyyttä rakennetaan ja ylläpidetään. Vaihdoimme lähes päivittäin ajatuksia alan ajankohtaisista asioista ohjaajani ja liiton toimiston kanssa, ja näiden keskustelujen pohjalta minua ohjattiin tutustumaan erilaisiin teksteihin. Pääsin osallistumaan työryhmien kokouksiin sekä sidosryhmien, kuten Karvin, Leikkipäiväverkoston ja Reimarin tapaamisiin. Erityisen kiinnostavaa oli osallistua myös hallituksen kokoukseen, jossa keskusteltiin esimerkiksi kevään neuvottelujen sopimustavoitteista, opettajarekisterin perustamisesta, varhaiskasvatuksen opettajatarpeen ennakoinnista ja tuen lainsäädännön päivittämisestä. Harjoittelu oli minulle antoisa, ei pelkästään kurkistuksena liiton laaja-alaiseen työkenttään, vaan myös kaikkine kohtaamisineen näiden ihmisten kanssa, jotka pyörittävät tätä suurta palettia.

Janna Honkanen

Varhaiskasvatuksen opettaja

Varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija

Jyväskylän yliopisto

LÄHTEET

Karila, K. & Kupila, P. (2010). Varhaiskasvatuksen työidentiteettien muotoutuminen eri ammattilaissukupolvien ja ammattiryhmien kohtaamisissa. Työsuojelurahaston hanke 108267. Loppuraportti.

Kupila, P. (2007). “Minäkö asiantuntija?” Varhaiskasvatuksen asiantuntijan merkitysperspektiivin ja identiteetin rakentuminen (Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 302). Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Haettu 26.10.2020. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/13330/9789513927899.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Varhaiskasvatuslaki 2018/548. Viitattu 16.12.2021. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540