Varhaiskasvatuksen opettajia kuulemalla ratkaisuja opettajapulaan

Alamme työhyvinvoinnista ja työolosuhteista on keskusteltu paljon viime vuosina ja hyvä niin. Kun puhutaan henkilöstön hyvinvoinnista, paras asiantuntija on henkilöstö itse.

Minun tehtäväni Helsingin varhaiskasvatuksen opettajien puheenjohtajana sekä luottamusmiehenä on kuulla ja auttaa jäseniämme niissä huolissa ja haasteissa, joita he työelämässä kohtaavat. Vien kuulemaani eteenpäin niille, jotka asiasta päättävät tai voivat niihin vaikuttaa. Toimivassa arjen yhteistoiminnassa jokainen pääsee myös itse vaikuttamaan työhönsä päiväkodissa. Parhaimmillaan yhteistoiminta on henkilöstön aitoa kuulemista ja yhdessä tekemistä. Hyvä työnantaja ymmärtää, että toimiva yhteistoiminta on kaikkien osapuolien etu. Yhdessä tehtyihin päätöksiin on helpompi sitoutua.

Toimin viime syksystä henkilöstöedustajana Helsingin pormestari Juhana Vartiaisen asettamassa koordinaatioryhmässä, jonka työskentely tuli päätökseen maaliskuussa. Ryhmän tehtävänä oli löytää ratkaisuja varhaiskasvatuksen veto- ja pitovoiman vahvistamiseen. Koordinaatioryhmän työskentely alkoi henkilöstötilaisuudesta, jossa työntekijät pääsivät itse kertomaan omat näkemyksensä siitä miten veto- ja pitovoimaa tulisi kehittää. Kahden vuoden työskentelyn jälkeen ryhmä kokosi jälleen henkilöstön yhteen kuulemaan mitä toimenpiteitä on pystytty toteuttamaan ja mitä jää vielä tulevaisuudessa ratkaistavaksi. On ollut ilahduttavaa, että työntekijöiden näkemyksiä on aidosti haluttu kuulla.

Yksi hyvä esimerkki koordinaationryhmän käynnistämästä toimenpiteestä ja toisaalta toimivasta yhteistoiminnasta on apulaisjohtajapilotin käynnistäminen. Sen kehittämisen perusta on henkilöstön tarpeista ja näkemyksistä lähtöisin. Se vastaa päiväkodin johtajien esittämään huoleen kohtuuttomasta työmäärästä ja toisaalta opetus- ja kasvatushenkilöstön toiveeseen johtajasta, jolla olisi aikaa henkilöstön kohtaamiseen sekä pedagogiseen johtamiseen. Toinen henkilöstöstä noussut tarve on ollut sijaisresurssien parantaminen, jota koordinaatioryhmän avulla saatiin vahvistettua.  Henkilöstöä kuulemalla sekä ratkaisuja yhdessä etsimällä, etenemme kohti yhteistä tavoitetta paremmin voivasta henkilöstöstä ja sitä kautta laadukkaammasta varhaiskasvatuksesta.

Yksi työryhmä tai muutama uusi toimenpide ei ratkaise Helsingin hyvin haastavaa pulaa varhaiskasvatuksen opettajista, mutta ne ovat askelia eteenpäin. Ratkaisuja on kun niitä halutaan löytää ja henkilöstöä kuulla.

Varhaiskasvatuksen tärkein resurssi on osaaminen. Muiden resurssien tehtävä on tukea osaajien työntekoa. Varhaiskasvatuksen opettajien toive on oikeastaan hyvin yksinkertainen. Opettajat tarvitsevat työrauhan ja olosuhteet, joissa voi työpäivän jälkeen todeta, että tänään tarjosin lapsille juuri sitä mitä varhaiskasvatuksen kuuluukin tarjota. Palkkauksen tulee vastata työn vaativuutta ja sitä tulee edelleen kehittää. Opettajat eivät väsy opettajan työhön, vaan kaikkeen muuhun joka työhön on valunut, kuten poissaolojen paikkaamiseen, sak-työajan toteutumisen jatkuviin haasteisiin, työvuorojen ennakoimattomiin muutoksiin tai tilojen epäkäytännöllisyyteen. Varhaiskasvatuksen opettajan työ on vetovoimainen ammatti, kunhan poistamme siitä ne kuormitustekijät, jotka työntävät alalta pois.

Näistä haasteista on puhuttava niin kauan, että tilanne korjaantuu. Mutta on yhtä lailla tärkeää puhua varhaiskasvatuksen opettajan työn hyvistä puolista. Harva työ on yhtä merkityksellistä ja vaikuttavaa. Jokaisessa päivässä on läsnä ilo ja tulevaisuuden usko. Kerrotaan myös tämä kovaan ääneen maailmalle, jotta sen kuulevat myös ne meidän tulevaisuuden työkaverit.

Anna Laakkonen

puheenjohtaja, Helsingin varhaiskasvatuksen opettajat ry

varapääluottamies, JUKO ry