Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitto (VOL) ja sen jäsenten yhteisesti rakentuva asiantuntijuus - havaittuja ajatuksia maisteriharjoittelun tiimoilta

Olin kasvatustieteen maisteriopintojeni korkeakouluharjoittelussa VOL:lla loppuvuodesta 2023. Pääsin tutustumaan kattavasti kärpäsenä katossa VOL:n toimintaan, sekä kasvattamaan varhaiskasvatuksen asiantuntijuuteni eri näkökulmia.

Harjoittelun aikana tehdyt tehtävät ja työskentely voidaan jakaa pääpiirteittäin neljään erilaiseen toimintaan: järjestötoimintaan tutustumiseen, varhaiskasvatusalan asiakirjoihin, raportteihin ja materiaaleihin tutustumiseen, varhaiskasvatusalan tapahtumiin ja seminaareihin osallistumiseen, sekä videoprojektin toteuttamiseen, jonka tarkoitus on olla omalta osaltaan ylläpitämässä ja kasvattamassa akateemisesti orientoituneen varhaiskasvatuksen asiantuntijuuden koulutuksen vetovoimaa.

Olen harjoittelun aikana reflektoinut aktiivisesti paitsi omaa asiantuntijuuttani, myös varhaiskasvatuksen asiantuntijuutta yleensä, ja päätynyt jonkinlaiseen orastavaan synteesiin siitä, mitä asiantuntijuus voisi tarkoittaa VOL:n ja sen jäsenten yhteisesti jaetussa sosiaalisessa todellisuudessa.

Yhteinen asiantuntijuus

VOL:n verkkosivuilta löytyvä tulevaisuudenkuva kiteyttää varhaiskasvatuksen asiantuntijuuden liiton ja jäsenten yhteiseksi asiaksi: ”Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitto ja varhaiskasvatuksen opettajat ovat varhaiskasvatuksen pedagogiikan asiantuntijoita.” Asiantuntijuuden voidaan sanoa kiteytyvän omassa toiminnassa ilmenevänä itseluottamuksena, johon sisältyy ajatus sinnikkyyden mahdollistavasta kasvavasta tietotaidosta. Kuitenkin asiantuntijuus merkityksellistyy myös vahvasti sosiaalisesti hajaantuneena. (Hakkarainen, 2017, s. 2–3.) Asiantuntijuuteen sisältyy siis osallisuus asiantuntijaverkostoihin.

Toteutuakseen asiantuntijuus vaatii täten oikeanlaiset olosuhteet. Substanssiosaamisen lisäksi tarvitaan tilannekohtaista toimijuutta, sekä luottamuksen ja varmuuden kokemusta omasta asiantuntijuudesta. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettaja tarvitsee riittävästi autonomiaa, sekä asiantuntijuuden sosiaalista tunnustamista sekä työpaikallaan, että laajemmin yhteiskunnassa. Pedagoginen asiantuntijuus osana varhaiskasvatuksen opettajan habitusta mahdollistuu, kun opettaja tulee merkityksi asiantuntijaksi itsensä ja muiden toimesta. Asiantuntijuus vaatii uusintamista, koska jokainen asiantuntijuuteen liittyvä tilanne on oma tapauksensa. (ks. Aittola 2012, s. 121; Hansen, 20.3.2018 Bordieuhin viitaten; Isopahkala-Bouret, 2008, s. 90–91.) Käytännöllisellä tasolla esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajien asiantuntijuutta arvostavalla johtajalla on merkittävä roolinsa.

Yhteiskunnallisella tasolla taas VOL pitää toiminnallaan yllä vaikuttavaa puhetta varhaiskasvatuksen opettajuuden pedagogisesta asiantuntijuudesta sekä mediassa että politiikassa. Yhteisöllisyys on merkittävä tekijä asiantuntijuuden muodostumisessa. VOL on yksi varhaiskasvatuksen opettajien tärkeistä asiantuntijuusyhteisöistä.

Jokaisella VOL:n jäsenellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan osallistumiseensa tähän yhteisöön, sekä myös olla edesauttamassa kollegoiden kiinnittymistä siihen. Toisaalta koen, että VOL:n täytyy varmistaa näkyvyytensä ja äänensä kentällä, jotta osallistuminen mahdollisuus kiinnittää huomiota. Asiat ovat yhteisesti jaettuja. Omalta osaltani olen toteuttanut tätä työelämässä viemällä VOL:n lehtiä kahvihuoneeseen. Ehkä tulevaisuudessa toimin VOL:n aktiivina.

Lopuksi: Tulevaisuus, käytännöllinen viisaus ja monimutkainen elämä

Ihmisillä on taipumusta ajatella liian yksinkertaisesti. Fronesis – aristoteelinen ajatus käytännöllisestä viisaudesta – marginalisoitui 1600-luvun uuden tieteen aikakaudella, jolloin tieteestä tuli yksinkertaisempaa, ja teoria ja käytäntö asetettiin vastakkain (ks. Niinivirta, 2014, s. 286). Akateemisesti valveutunut varhaiskasvatus on kuitenkin hyvin käytännöllistä tiedettä ja tieteellistä käytäntöä. Käsittääkseni tarvitsemme monimutkaisempaa ajattelua – eli toisin sanoen hyväksyttyä epävarmuutta – sekä läsnäoloa  keskeneräisissä ja moraaliamme haastavissa elämän yhteenkietoutuneisuuksissa ja suoranaisissa ongelmissa (ks. esim. Haraway, 2016). Varhaiskasvatuksen kenttä on myllerryksessä monella tapaa ja asioiden käsitteleminen on vaikeaa. Onneksi tätä ei tarvitse tehdä yksin.

Kiitän Varhaiskasvatuksen Opettajien Liittoa lämpimästi tästä mahdollisuudesta osallistua asiantuntijayhteisön toimintaan.

Mikko Varjanne

Varhaiskasvatuksen opettaja ja vuoden 2024 alusta myös varajohtaja

Lähteet:

Aittola, T. 2012. Kasvatussosiologian suunnannäyttäjiä. Helsinki: Gaudeamus.

Hakkarainen, K. (2017). Kollektiivinen luovuus, yhteisöllinen oppiminen ja itsensä ylittäminen. Saatavilla: http://hdl.handle.net/10138/199529.

Hansen, P. (20.3.2018). Kasvatussosiologia-kurssin luento. Helsingin yliopisto.

Haraway, D. J. (2016). Staying with the trouble: Making kin in the Chthulucene. Duke University Press.

Isopahkala-Bouret, U. (2008) Asiantuntijuus kokemuksena. Aikuiskasvatus 28 (2), 84–93. Saatavilla: https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/93808

Niinivirta, M. (2014). Fronesis opettajankoulutuksen taustafilosofiassa. Teoksessa Saari, A., Jokisaari, O-J. & Värri, V-M. (toim.). (2014). Ajan kasvatus. Kasvatusfilosofia aikalaiskritiikkinä. Tampere University Press. Saatavilla: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/103678