Erityisyys avartaa

Mikko ja Osmo Peltola ­sykähdyttivät katsojia tv-sarjalla, jossa he ­liikkuivat yhdessä luonnossa. Mikko ­Peltola ­haluaakin herätellä ­näkemään, miten tärkeää ulkoilu on. Päiväkotiin ja kauppaan voi kulkea ­jalkaisin, ja antaa samalla lapselle hyviä aistivirikkeitä.

Mikko ”Peltsi” Peltola kertoo piirrok­sista, joita itävaltalainen tutkija näytti hänelle. Tutkija pyysi lapsia piirtämään koulumatkastaan. Ne lapset, jotka kulkivat jalkaisin, piirsivät kukkia, lintuja, puita ja pilviä, ja heidän kuvissaan oli värejä. Ne lapset, jotka istuivat matkat autolla, piirsivät lyijykynällä neliönmuotoisia rakennuksia.

Pysäyttävä tieto, jonka toivoisi saavuttavan aikuiset.

Peltola huomauttaa, että autolla ajetaan ­yleensä melko lyhyitä matkoja. Kannattaisi miettiä, voisiko ne matkat tehdä kävellen tai pyöräillen. Vanhemmat voisivat ajatella autorumbaansa kriittisesti ja nostaa hyötyliikunnan arvoonsa. Autoilun vähentäminen olisi myös ekologista. Lapsen on hyvä tutustua liikenneympäristöön jalkaisin ja pyörällä.

– Lapselle ei tee hyvää se, että hän joutuu pienenä istumaan paljon. Sen sijaan lapsuuteen kuuluu puissa kiipeily, maassa makaaminen ja lätäkössä hyppiminen.

Peltola huomauttaa, että autolla ajetaan ­yleensä melko lyhyitä matkoja. Kannattaisi miettiä, voisiko ne matkat tehdä kävellen tai pyöräillen. Vanhemmat voisivat ajatella autorumbaansa kriittisesti ja nostaa hyötyliikunnan arvoonsa. Autoilun vähentäminen olisi myös ekologista. Lapsen on hyvä tutustua liikenneympäristöön jalkaisin ja pyörällä.

– Lapselle ei tee hyvää se, että hän joutuu pienenä istumaan paljon. Sen sijaan lapsuuteen kuuluu puissa kiipeily, maassa makaaminen ja lätäkössä hyppiminen.

Peltola huomauttaa, että autolla ajetaan ­yleensä melko lyhyitä matkoja. Kannattaisi miettiä, voisiko ne matkat tehdä kävellen tai pyöräillen. Vanhemmat voisivat ajatella autorumbaansa kriittisesti ja nostaa hyötyliikunnan arvoonsa. Autoilun vähentäminen olisi myös ekologista. Lapsen on hyvä tutustua liikenneympäristöön jalkaisin ja pyörällä.

– Lapselle ei tee hyvää se, että hän joutuu pienenä istumaan paljon. Sen sijaan lapsuuteen kuuluu puissa kiipeily, maassa makaaminen ja lätäkössä hyppiminen.

Toimittaja Mikko Peltola on kokenut luonnossa liikkuja ja liikunnan harrastaja. Kun perheeseen syntyi ensin tytär ja kaksi vuotta myöhemmin poika, Mikon vastuulle lankesi kuin luonnostaan lasten kanssa ulkoilu ja liikkuminen. Kumpikin lapsi on liikkunut isän kanssa – ja samalla tämä on itsekin päässyt uimaan, hiihtämään ja pyöräilemään.

Uinti oli yksi pikku-Peltoloiden lempijuttu. Lapsista tulikin taitavia uimareita, kun uimista harrastettiin paljon, heidän toiveestaan. Osmo sanoo olevansa hyvä uimaan.

– Sain itsekin liikuntaa kun kuljin lasten kanssa eli oma lehmä oli ojassa. Kun vien lapsia harrastuksiin, käytän odotusajan lenkkeilemällä tai käymällä salilla.

Luonnossa liikkuminen on Peltsille itselleen rakas elämäntapa, ja isän innostus on tarttunut molempiin lapsiin. Luontoretket on tehty lasten ehdoilla. Peltsi sanoo, että kun motivaatiota johonkin asiaan riittää, lapsi oppii.

Down-lapsi Osmo, 13, ei opi kaikkea yhtä nopeasti kuin muut lapset. Pojat hienomotoriikka ei ole yhtä hyvä kuin samanikäisillä, mutta kun hän käsittää, mistä on kyse, alkaa sujua.

– Kiitän lapsiani siitä, että he ovat olleet motivoituneesti mukana monessa. Arvostan Pakilan Vetoa, jonka treeneissä molemmat lapset ovat saaneet oppia ja kehittyä.Sarjan tekeminen oli kivaa

Palkittu tv-sarja Peltsi ja Osmo kuvattiin kesällä 2024. Peltsin mielestä sarjan tekeminen yhdessä Osmon kanssa oli pääasiassa kivaa.

Oli mukavaa nähdä, millainen poika Osmo on, kun hän on iskän töissä. Osmo tottui kameraan ja osasi olla luontevasti sen edessä. Olennainen osa sarjan ideaa olikin juuri se, että kameralle ei poseerata.

Reissuilla ei pidetty kännyköitä mukana. Peltsin mielestä tekee hyvää olla luonnossa niin, että voi keksiä omat puuhansa eikä saa älypuhelimen ruudulta valmiita aistiärsykkeitä.

– Olen itsekin liikaa puhelimella. Onhan se minulle työvälinekin, mutta myönnän, että minun tulee katsottua liikaa koukuttavia lyhytvideoita. Älypuhelin ei tarjoa mitään niin suurta, että sitä kannattaisi jatkuvasti katsella.

Tv-sarja sai suuren suosion, kaksi Venla-palkintoa – ja tämä on tuonut Peltsin puhelimeen tuhansia viestejä. On ollut hienoa huomata, että sarja on ilahduttanut ihmisiä.

Peltsi ja Osmo ovat saaneet valtavan määrän kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin, mutta perhe on päättänyt, että suurin osa jätetään väliin. Elämä pitää rauhoittaa.

Uutta sarjaa ei ihan heti tehdä, mutta isä-­poika-retket jatkuvat. Kesälomalla kaksikko suuntaa luultavasti jonnekin pohjoiseen seikkailemaan.

Erilaisuutta ei juurikaan ajattele

Mikko Peltola sanoo, ettei hän tule enää paljoakaan ajatelleeksi sitä, missä Osmon erityisyys näkyy. Kehitysvammaisuuden kirjossa poika sijoittuu helppoon päähän.

Pojan hienomotoriikassa on heikkoutta ja down-lasten tapaan hän on saamaton – kiire on tuntematon käsite. Osmo on hyvä kommunikoimaan, hän on verbaalinen ja isän mukaan hauskaa seuraa.

– Pidän tavallisena sitä, että skrabaan Osmon lautasen, kun hän syönyt ja että valmistan hänelle aamupalan. Pientä vaivannäköä on paljon, mutta tähän kaikkeen olen tottunut.

Päiväkodille ja koululle kiitosta

Osmon päiväkotiajoista Peltsillä on hyvät muistot. Osmo kertoo muistavansa pallopelit ulkona ja kivat kaverit.

Lasten päiväkodissa oli kiva metsäinen piha ja siellä ulkoiltiin paljon. Toisinaan Peltsi haki lapset päiväkodista vasta viiden hujakoilla, koska arvosti sitä, että he ehtivät olla ulkona muutaman tunnin.

Erityislapsi jää helposti päiväkodin ja koulun henkilöstön mieleen. Erityinen saa paljon rakkautta. Osmo muistetaan. Isä ja poika käyvät toisinaan päiväkodissa moikkaamassa varhaiskasvatuksen opettajia, joista tuli vuosien varrella hyviä tuttuja.

Koulustakin Peltoloilla on hyvät kokemukset. Koulussa on Osmon mukaan kivaa. Kun joulu­loma loppui, poika lähti virkkuna takaisin kouluun.

Osmo on nyt kuudennella luokalla pienryhmässä, jossa kaikki oppilaat ovat erityistä tukea tarvitsevia Peltoloiden mielestä juuri näin on hyvä. Inkluusio ei aina toimi, eikä hyödytä ketään.

Joissakin aineissa, kuten musiikissa, liikunnassa ja kotitaloudessa inkluusio toimii ja antaa paljon kaikille oppilaille.

Erityisyys opettaa ja avartaa.

Teksti Terhi Friman Kuva Sami Jumppanen, Yle ja Ylen arkisto