Harjoittelijat rikastuttavat ryhmien toimintaa

Päiväkodin johtaja Elina Wallinin mukaan opiskelijat ­rikastuttavat ryhmien toimintaa ja tuovat ­uusinta tietoa yliopistolta.

Helsinkiläisessä päiväkoti Pihlajassa uudet opiskelijat otetaan aina ilolla vastaan.

– Helsingin yliopistossa harjoittelujaksoja on kaksi, jotka ovat 5–6 viikon mittaisia. Vuosittain talossa on opiskelijapari vähintään toisella harjoittelujaksolla. Lisäksi meillä on käynyt opiskelijoita havainnoimassa toimintaa, kertoo päiväkodin johtaja Elina Wallin.

Opiskelijat ovat saaneet harjoittelutavoitteensa yliopistolta, lisäksi lapsiryhmän opettajan kanssa sovitaan tavoitteet ryhmän oman toiminnan osalta.

– Näin opiskelijat pääsevät lapsiryhmän toimintaan parhaiten mukaan. Tavoitteet kohdistuvat suurelta osin pedagogisen toiminnan suunnitteluun, ohjaamiseen ja arviointiin ryhmässä. Opiskelijoilla on myös henkilökohtaisia omaan ammatilliseen kehittymiseen liittyviä tavoitteita.

Työyhteisössä suhtaudutaan harjoittelijoihin positiivisesti.

– He rikastavat ryhmien toimintaa ja tuovat uusinta tietoa yliopistolta. Lapsista on useimmiten kivaa, kun ryhmään tulee lisää aikuisia, jotka toimivat heidän kanssaan. Opettajat mielellään jakavat vastuuta toiminnasta ja pääsevät välillä itse havainnoimaan lapsia, sen sijaan, että ovat itse ohjaamassa lapsia.

Haasteelliset tilanteet käydään läpi keskustelemalla

Elina Wallin kertoo, ettei yhteistyössä opiskelijoiden kanssa ole ollut isompia haasteita. Joskus harjoittelija on saattanut olla niin ujo, että yhteyttä lapsiin on vaikea saada, jolloin voi olla vaikeampi toimia lasten kanssa ja toteuttaa esimerkiksi toimintatuokioita.

– Toisinaan harjoittelijalla voi olla myös niin kunnianhimoiset tavoitteet ja toiveet harjoittelulle, että niiden toteuttaminen luo paineita tai ne voivat olla mahdottomia. Keskustelemalla haasteet yleensä ratkeavat.

Wallin on painottanut sitä, että henkilökunnan pitää muistaa harjoittelijan rooli.

– Harjoittelija ei ole ylimääräinen käsipari eikä hänen ole tarkoitus toimia sijaisena. Opiskelijalle on tärkeää antaa aikaa ja ymmärrystä. Teoreettisen osaamisen siirtäminen käytäntöön ei ole aina helppoa, siksi ohjaavan opettajan pitää varata tarpeeksi aikaa keskustelulle ja olla valmis arvioimaan ja reflektoimaan toimintaa.

Päiväkoti Pihlajassa harjoittelijan ensimmäinen viikko on yleensä havainnointia, jolloin opiskelija tutustuu ryhmään, sen toimintaan ja tavoitteisiin. Hän myös seuraa ja havainnoi ryhmän opettajan työtä.

Vastavalmistuneelle opettajalle puolestaan mahdollistetaan muutaman päivän perehdytys, jolloin ryhmässä on ylimääräinen sijainen.

– Ryhmässä perehdytetään ryhmän käytänteisiin, ja johtajana perehdytän esimerkiksi kaupungin käytänteisiin ja järjestelmiin. Kaikkea ei mielestäni voi kertoa heti, vaan esimerkiksi sak-työaikaan, suunnitteluun ja varhaiskasvatussuunnitelmien tekoon olen perehdyttänyt sitä mukaan, kun ne ovat ajankohtaisia. Myös talon yhteisissä kokouksissa käydään myös yhteisiä käytänteitä läpi aina tarvittaessa. Olen myös pyytänyt kysymään aina, jos jotain on epäselvää. Varajohtaja on isossa roolissa perehdyttämisessä, hän varmistaa, että opettajalla on kaikki mitä hän tarvitsee ja auttaa tarvittaessa.

Wallin kertoo, että uuden varhaiskasvatuksen opettajan aloittaessa pyritään siihen, että hänellä on ensin aikaa tutustua ryhmään ja lapsiin sekä ryhmän toimintaan.

– Moni on jo tehnyt Seuren kautta keikkatöitä töitä päiväkodeissa, joten heillä saattaa olla jo paljon kokemusta. Uuden ryhmän haltuunottoon konkarikin tarvitsee aikaa. Emme oleta, että uudella opettajalla on valmiina suunnitelmat, joita hän alkaa heti toteuttaa.

Varhaiskasvatus on parhaimmillaan ihan mahtava työ. Opettajilla on varhaiskasvatuksessa hyvin autonominen ote työhön, koska varhaiskasvatussuunnitelmassa on tavoitteet ilmaistu hyvin väljästi. Se antaa valtavasti mahdollisuuksia toteuttaa oman näköistä toimintaa: retkiä, taidetta, tutkimuksia, liikuntaa, leikkiä, laulua, ohjelmointia… Lasten oppimisen ja kehittymisen seuraaminen on palkitsevaa, kuten myös lapset itsessään. Harvassa työssä sinut vastaanotetaan aamuisin yhtä iloisesti kuin päiväkodissa.

Ihanaa, että olette opiskelleet alalle!

Tarvitsemme teitä, jotta varhaiskasvatuksesta tulee maailman paras työ! Teillä on uusin tieto ja varmasti hyviä ideoita, miten kehittää varhaiskasvatusta paremmaksi. Haasteita on, sitä ei pidä kieltää. On myös kuitenkin paljon päiväkoteja, joissa arki pyörii ilman suurempia ongelmia.

Varhaiskasvatus on merkityksellistä työtä, joka antaa paljon, mutta myös vaatii paljon. Sen onko se oikea ammatinvalinta tietylle henkilölle, tietää vain kokeilemalla. Kokeilua ei kannata jättää yhteen toimintakauteen tai varhaiskasvatusyksikköön, jos tuntuu, ettei työ oikein tunnu omalta, voi jossain toisessa paikassa onnistua paremmin. Ensimmäiset vuodet ovat kaikille raskaita, sitä ei kannata pelästyä. Vasta kokemuksen kautta vahvaa teoriaosaamista pääsee paremmin hyödyntämään käytännön työssä.

Itse olin jo opiskeluaikana päättänyt, etten halua varhaiskasvatukseen töihin. Ensimmäiseen työpaikkaani menin ajatuksella, että teen varhaiskasvatuksen opettajan työtä, kunnes löydän jotain parempaa. Takana on nyt lähes 15 vuotta varhaiskasvatuksessa opettajana ja nyt johtajana. Ehkä varhaiskasvatus kuitenkin on ”mun juttu”.

Teksti Anne Tarsalainen Kuva Tapani Romppainen