Johtajat kahden tulen välissä

Päiväkodin johtajuus on väistämättä jännitteistä. Johtajat tasapainottelevat ­työssään usein keskenään ristiriidassa olevien odotusten ja tavoitteiden välillä, mistä selviäminen vaatii hyvän koulutuksen, kertoo yliopistonlehtori, KT, ­Hanna Hjelt Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin ­tiedekunnasta. Hän on tutkinut johtajuutta väitöstutkimuksessaan ja ollut mukana Karvin ­päiväkodin johtajan työtä arvioivassa asiantuntijaryhmässä.

Usein sanotaan, että johtaminen on tärkeää päiväkotimaailmassa ja todetaan, että moni asia on johtamisesta kiinni. Näin on, mutta kannattaa pohtia, ­minkä tason johtamisesta silloin ­oikeasti puhutaan. Päiväkodin johtajan ­toimivalta ei ulotu läheskään joka asiaan.

Monista asioista päätetään organisaation ylemmillä tasoilla, ei varhaiskasvatusyksikössä. On tärkeää, että tässä eri tason toimijoista rakentuvassa vaikutusketjussa on varhaiskasvatuksen asiantuntijoita, jotka osaavat arvioida, miten nämä erilaiset päätökset vaikuttavat varhais­kasvatuksen arkeen.

Organisaation ylempien tasojen ja päiväkodin johtajan välillä on nähtävissä jännitteitä. Vastavuoroisten vuorovaikutussuhteiden luominen ja ylläpitäminen edellyttävät kuulluksi tulemista ja yhteistyötä organisaation muiden toimijoiden kanssa.

Päiväkodin johtajalta vaaditaan vahvaa ammatillista osaamista, jotta hän pystyy rakentamaan erilaisia verkostoja ja voi vaikuttaa asioihin. Hänen on oltava niin korkeasti koulutettu, että hän voi tuottaa sellaista asiantuntijapuhetta, joka menee perille kaikissa hänen toimialaansa liittyvissä verkostoissa, joissa tehdään varhaiskasvatusta koskevia päätöksiä.

Päiväkodin johtajien on osattava viestiä läpi koko verkoston sitä, miten tärkeää laadukkaan pedagogiikan ja varhaiskasvatuksen toteuttaminen on ja mitkä kaikki asiat siihen vaikuttavat. Tämä ei ole käytännössä helppoa. Siihen tarvitaan koulutuksessa saatua todella vahvaa pedagogista osaamista ja argumentointikykyä sekä ymmär­rystä siitä, mikä on varhaiskasvatusinstituution ­tehtävä. Instituution toiminnan ja lapsuuden merkityksen kytkeminen argumentoinnin perustaksi on oleellista.

Varhaiskasvatus saadaan toimimaan paremmin, kun päiväkodin johtaja pystyy ­argumentoimaan oman asiantuntemuksensa perusteella asioita myös ulospäin. Tämä on noussut nykymaailmassa todella tärkeäksi asiaksi. Vankka pedagoginen osaaminen auttaa sanoittamaan pienen lapsen tarpeita ymmärrettäviksi.

Varhaiskasvatuksen organisoiminen vaihtelee kunnittain. Isoissa kunnissa on paljon päättäviä tasoja, pienissä kunnissa päiväkodin johtajat saattavat olla lähempänä päätöksentekorakennetta.

Riippumatta siitä, miten varhaiskasvatus on järjestetty, päiväkodin pyörittämisessä on monia yllättäviä asioita. Usein johtaja on se, joka ottaa kantaa vähän joka asiaan pihan hiekoittamisesta lähtien. Varhaiskasvatusyksikön johtaminen on sekä konkreettisia toimenpiteitä että pedagogiikan kehittämistä.

Väitöstutkimuksessani ilmeni, että vaikka päivä­kodeissa puhutaan pedagogisista tavoitteista ja lapsen kohtaamisesta, toimintaa säätelevät taloudelliset ja työn tehostamiseen liittyvät rakenteelliset asiat. Ne näkyvät arjen järjestämisessä.

Kun varhaiskasvatuksen opettajat puhuvat suunnitelmistaan, se on usein ehdollista. Suunnitelmilla on aina reunaehdot, jotka voivat muuttua ­samana aamuna tai päivän aikana.

Johtajat kipuilevat sitä, että toiminnan tehostaminen näkyy lasten kanssa tehtävässä työssä. Päiväkodin johtajien on turvattava lasten turvallisuus ryhmissä, mikä vaatii välillä työntekijöiden siirtämistä ryhmästä toiseen. Samanaikaisesti heidän pitäisi varmistaa mahdollisuus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Jatkuvat muutokset vaikeuttavat pedagogista työtä.

Päiväkodin johtajilla ei ole niin suurta valtaa, että he pystyisivät ratkaisemaan näitä ongelmia. Niitä pitää ratkaista organisaation ylemmissä kerroksissa. Johtajat ovat itsekin organisaation työntekijöitä.

Johtajaan voi kohdistua ristiriitaisia odotuksia eri tahoilta. Päiväkodin johtaja kohtaa työssään myös monia hyviä asioita, jotka voivat kuitenkin olla keskenään ristiriidassa. Johtajat tietävät esimerkiksi sen, että varhaiskasvatuksen työntekijät tarvitsevat tukea työssään. Henki­löstön tukeminen ja kannustaminen kuuluu johtaja-alainen -suhteeseen. Samaan aikaan varhaiskasvatuksessa tarvitaan itsenäisiä työntekijöitä, jotka pystyvät ratkaisemaan vastaan tulevia ongelmia ja työskentelemään autonomisesti.

Johtajat ovat hyviä tasoittamaan jännitteitä henkilöstönsä kanssa. He tietävät, että liikkumatilan antaminen työntekijöille kannustaa ja rohkaisee heitä autonomiseen päätöksentekoon ja itsenäiseen toimintaan.

Hyvä vastavuoroinen suhde omaan esihenkilöön on päiväkodin johtajalle tärkeää. Yksi johtajuuden paradokseista on se, että johtaja on osa työyhteisöä, mutta ei voi lyöttäytyä varhaiskasvatusyksikössä yhteen kenenkään kanssa. Hänen on pysyttävä tasapuolisena. Johtaja mahdollistaa hyvän pedagogisen arjen, mutta on itse koko ajan vähän ulkopuolinen.

Johtaja ei voi jakaa kaikkia asioita omassa työyhteisössään vaan joutuu miettimään ­asioita ­itsekseen tai muiden päiväkotien johtajien ­k­anssa. Johtajille on tärkeää, että heillä on joku, jonka kanssa peilata ja pohtia asioita. Omien ajatusten testaaminen on merkityksellistä.

Karvin tekemän johtajuuskyselyn mukaan johtajilla on tärkeitä omaa työtä kannattelevia vuorovaikutussuhteita. Johtajille tärkeitä ovat esimerkiksi horisontaaliset verkostot, keskinäinen vuorovaikutus sekä suhde apulais- ja varajohtajaan. Isoissa kunnissa varajohtajia voi olla useampia.

Päiväkodin johtajat kokevat todella tärkeäksi sen, että he voivat vastata hyvästä pedagogii­kasta. He haluavat mahdollistaa hyvän varhaiskasvatuksen toteuttamista. Tämä on vahva arvo kaiken heidän työnsä takana.

Jännitteistä huolimatta päiväkodin johtajat ovat motivoituneita. He jakavat yhteisen arvomaailman työntekijöiden kanssa, haluava viestiä tätä eteenpäin ja vaikuttaa siihen, että varhaiskasvatuksessa tehdään näitä arvoja vastaavia päätöksiä.

Teksti Tiina Komi Kuvat Minna Jalojärvi