Joka päivä laulua ja leikkiä

Soittamisessa ei ole rajoja. Sitä voi kehittää aina, sanoo Fröbelin Palikoiden säveltäjä Mats Lillrank. Bändikaverit nyökyttävät vieressä.  Palikoiden pitkä suosio perustuu lauluun ja leikkiin. Niitä lapset tarvitsevat joka ikinen päivä. 

Kun Fröbelin Palikoiden tarina alkoi 37 vuotta sitten, muusikoiden keski-­ikä oli alle 30. Nyt keski-ikä on yli 60. Palikoista Ari Bergström ja Hannu Mäkelä ovat jo eläköityneet, Timo Nuutinen ja Mats Lillrank työskentelevät edelleen varhaiskasvatuksen parissa. Soittaminen ja keikkailu jatkuvat.

Bändin keikoilla käy nykyisin yhä nuorempia lapsia. Jo yksivuotiaille halutaan tarjota musiikillisia elämyksiä, mikä ei ollut tavallista vielä 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Siksi bändi kiinnittää huomiota äänenvoimakkuuteen. Lapsen pitää nauttia musiikista sopivalla volyymillä.

Keikoilla tanssii ja laulaa musiikin mukana kolmikymppisiä vanhempia, jotka ovat kasvaneet Leijonanmetsästyksen ja Sutsisatsaan rytmeissä, ja tulevat kertomaan tätä. Menossa on retrobuumi, entisten lasten juttu. Juuri siksi bändi pyydettiin Ruisrockiin.

– Meidän musiikkia kuunnellaan vanhainkodeissakin. Biisejä käytetään myös suomen kielen opiskelussa, koska niissä on mukana sanojen lisäksi liike.

Fröbelin Palikoiden ensimmäiset biisit ovat nykyisin klassikoita. Bändi nappasi vanhoja perinteisiä lauluja käyttöön, teki niistä omalaisia sovituksia, ja niin biiseistä tuli Palikoiden biisejä, vaikka ne eivät sitä alun perin ole. Vanhat ikiaikaiset jutut toimivat vuodesta vuoteen.

Alkuun heille tuli palautetta siitä, että uudistetut lastenlaulut olivat liian rock- ja pop-henkisiä. Kaikille ei sopinut se, että vanhat laulut saivat uuden elämän. Nyt bändi on tyytyväinen saamastaan palautteesta ja monista ­palkinnoista. Etenkin OAJ:n tammikuussa 2024 myöntämä kultainen Kulttuurin hyväksi -palkinto on lämmittänyt mieltä.

Lapsilla on oikeus hömppään

Tapaan Fröbelin Palikat heidän treenikämpällään Tuusulassa. Kerron terveisiä tädiltäni, joka teki työuransa varhaiskasvatuksen parissa Naantalissa ja on musiikki-ihmisenä käyttänyt työssään valtavasti bändin musiikkia. Terveiset ilahduttavat. Tällaisia tarinoita Palikat kuulevat usein. Musiikki vaikuttaa.

Bändi harjoittelee Ruisrockin keikkaa varten Tuusulan Hyrylässä treenikämpällään. Eniten haastattelutilanteessa äänessä on Palikoiden säveltäjä Mats Lillrank, joka tekee työtä varhaiskasvatuksen erityisopettajana.

Hän sanoo, että bändin kantava ajatus on, että lapsilla on oikeus hömppään ja hauskuuteen. Keikoilla on aina mukana huumoria ja positiivista energiaa. Ilman niitä keikat eivät toimi. Vuorovaikutus yleisön kanssa on olennainen osa keikkoja, samoin se, että yleisö saadaan olemaan aktiivisesti mukana.

– Olemme kaikki pedagogeja, mutta keikoilla se pedagogiikka on piilossa hauskuuden takana.

Bändi on uskonut kaikki vuodet siihen, että heidän konseptinsa toimii.  He ovat aina myös luottaneet siihen, että lapsilla riittää rohkeutta ja mielikuvitusta. Bändi voi esittää nallea ilman nallepukua, koska lasten kyky kuvitella on suuri.

Soittamisen ilo jatkuu

37 vuotta on kulunut bändin mielestä nopeasti. ”Ukot” ovat vanhentuneet, mutta hyvä yhteishenki on edelleen tallella. Musiikin kehittämisen tarve ja soittamisen ilo eivät ole kadonneet mihinkään.

Kun säveltäjä-Mats ehdotti ohjelmistoon kappaletta Missä on peukalo, Timo, Hannu ja Ari pyörittivät heti päitään. Naiivi ja typerä, ei käy. Kun kappaleesta saatiin uudenlainen sovitus ja se lähti svengaamaan, kaikki olivat innokkaasti mukana.

Nyt peukalo on ikivanha mutta hyvä hitti, jota on kuunneltu Youtubessa jo miljoona kertaa.

– Kokeilemme, mikä toimii ja mikä ei toimi.

Yhtään keikkaa ei voi soittaa ilman supersuosittua Sutsisatsaata. Samanlainen suosikki on Leijonanmetsästys. Hannu Mäkelä kertoo, että hänen lapsenlapsensa piti ensin leijonasta kertovaa biisiä pelottavana, mutta innostui sitten.

– Se on jännittävä ja pelottava, mutta siinä on hyvä rytmi, helppo melodia ja paljon toistoa.

Vie lapsi luontoon!

Kasvatuksen ammattilaisina Palikat ovat sitä mieltä, että lapsi tarvitsee elämäänsä joka päivä laulua ja lukemista.

Laulaminen on korkein sosiaalisen yhdessäolon muoto. Siinä ihmiset saavat yhteiset sanat, rytmin ja melodian. Tutkimusten mukaan kuorolaulajat ovat onnellisia ihmisiä, ja laulua tarvitaan kaikkialla. Lukeminen tekee lapselle hyvää, ja ääneen lukeminen on sekä kielen kehittämistä että lämmintä yhdessäoloa.

Arin mukaan lapsia pitäisi viedä päiväkodistakin mahdollisimman paljon luontoon. Vihreys tekee ihmiselle hyvää. Luonto rauhoittaa ja tervehdyttää. Luonnossa lapsen pitäisi saada vain olla. Hän tarvitsee aikaa ja rauhaa kasvamiseensa.

Palikat ovat kaikki perinteisen Ebeneser-seminaarin kasvatteja. He kävivät aikanaan opisto­tasoisen koulutuksen lastentarhanopettajiksi. Silloin yksi merkityksellinen osa opiskelua oli harjoittelu hyvän ohjaajan kanssa. Mallioppiminen toimii.

Varhaiskasvatus uudistuu koko ajan ja siitä tehdään tutkimusta paljon. Ne ovat hyviä asioita, mutta nykyisin toissijaiset asiat, kuten kirjaaminen ja erilaiset projektit, vievät aikaa varhaiskasvatuksen perustyöltä. Lapsi tarvitsee leikin opettamista, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa. Sadut ja tarinat, kielen oppiminen, mallioppiminen ovat tärkeitä asioita, joille pitää olla aikaa. Päiväkodeissa tarvitaan päteviä ammattilaisia ja heille hyvä palkkaus.

Ovatko lapset muuttuneet noin 40 vuodessa?

– Varhaiskasvatusikäiset lapset ovat yhä samanlaisia. Maailma ympärillä sen sijaan on muuttunut. Kun kouluikäinen lapsi saa kännykän, se muuttaa häntä paljon. Siinä on avoinna koko maailma, Hannu toteaa.

Viisi keikkaelämän vuotta

37 vuotta sitten bändin tarina alkoi oikeastaan sattumalta. Helsinkiläisen päiväkodin juhlaan haluttiin bändi, mikä ei siihen aikaan ollut erityisen tavallista. Ebeneseristä tutut musiikinharrastajat ottivat haasteen vastaan.

Keikka meni hienosti ja se poiki uusia keikkapyyntöjä. Lopulta koossa oli yhtye nimeltä Fröbelin ­Palikat, varhaiskasvatuksen isän ja leikin puolustajan Friedrich Fröbelin mukaan.

1990-luvulla omat poikani kavereineen kasvoivat bändin musiikin mukana. Kaikki sen ajan lapset tunsivat yhtyeen ja sen hittibiisit. Biisit soivat niin kotona kuin automatkoilla, syntymäpäivillä ja ­päiväkodissa. Yhä edelleen he muistavat ikätovereidensa ­tapaan laulujen sanoja ulkoa.

Fröbelin Palikat päätyivät keikoilta Linnanmäelle ja sitten televisioon. He tekivät videoita, joista tuli hittejä. Lapset alkoivat leikkiä niiden mukana bändiä ja muokata mehupilleistä itselleen mikrofoneja.

1900-luvun ja 2000-luvun taitteessa he olivat viisi vuotta päätoimisia muusikoita ja perustivat Hannun ehdotuksesta oman tuotantoyhtiön.

Ei leipääntymisen tielle

Keikkaelämä oli kivaa, mutta kuluttavaa. Suomi on pitkä maa, ja kun bändi tekee omatoimisesti kaiken itse, keikat roudaamisineen ja ajomatkoineen nielivät aikaa. Ivaloon tai Rovaniemelle ei hurauteta Tuusulasta hetkessä. Muusikoiden perheiden elämään keikkailevien isien poissaolo vaikutti paljon. Keikkaelämää elettiin puolen vuoden sykleissä, pidemmälle ei voinut asioita suunnitella.

– Sen muistan, että joululomat olivat pitkiä, kertoo Timo.

– Mutta tulipa sekin nähtyä, mitä täysipäiväinen muusikon työ on.

Miehet miettivät, uhkaako heitä leipiintyminen. Se ei ollut bändin tarkoitus. Fröbelin Palikat haluttiin pitää innostuneena ja uudistuvana yhtyeenä.

Lopulta Palikat päättivät palata takaisin kasvatustöihin. Kiertueita varten he ovat edelleen ottaneet virkavapaata leipätyöstä. Nykyisin keikkoja on vuoden mittaan parisenkymmentä ja se on tuntunut sopivalta määrältä.

Kuin vanha hyvä avioliitto

Koronan aikaan bändi oli pakollisella keikkatauolla. Kun virus hälveni ja keikoille taas pääsi, bändiläisiä jännitti. Vieläkö heidät muistetaan? Jännitys oli turha, sillä Youtube oli tehnyt tehtävänsä. Videoita oli katsottu paljon. Keikoille oli mukava palata.

Nyt sosiaalinen media ja varsinkin Instagram näyttävät voimaansa.

37 vuotta soittamista ja lasten laulattamista on pitkä aika. Ari sanoo, että aika on kulunut uskomattoman nopeasti. Musiikki yhdistää edelleen samanhenkisiä miehiä.

Nykyisin treenikämpällä käydään läpi itse kunkin krempat ja sairaudet, muuten he uskovat olevansa kuten ennenkin, samantyylisiä ”ukkoja”.

– Tämä on kuin vanha avioliitto, sen positiivisissa merkityksissä. Olemme sama kokoonpano, mutta olemme kokeneempia ja osaavampia. Musiikkimme on monipuolisempaa kuin alussa.

Tulevaisuutta he eivät halua ennustaa. He toivovat, että musiikin tekeminen ja keikkailu jatkuisivat vielä pitkään.

Teksti Terhi Friman Kuva Fröbelin palikat

FRÖBELIN PALIKAT

Vuonna 1987 perustettu bändi, joka on tehnyt 10 levyä ja saanut lukuisia palkintoja.

Jäsenet:

Matts Lillrank, laulu ja kitara

Timo Nuutinen, kitara, basso ja taustalaulu

Ari Bergström, kosketintoittimet ja taustalaulu

Hannu Mäkelä, rummut, perkussiot, taustalaulu