Kohti kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä erityisestä tuesta

Laadukas varhaiskasvatus on vaikuttavaa lapsen tukea, summaa varhaiserityiskasvatuksen yliopistotutkija Noora Heiskanen Itä-Suomen yliopistosta Varhaiskasvatuksen opettajapäivien luennossaan.

Noora Heiskanen on tutkinut muun muassa lapsen tukea koskevaa dokumentointia ja päätöksentekoa. Parhaillaan hän johtaa tutkimushanketta, jossa paneudutaan lapsen tuesta tehtäviin hallintopäätöksiin liittyvään työhön varhaiskasvatuksen arjessa.

Mediassa puhutaan usein aggressiivisista lapsista, ja Heiskastakin on haastateltu aiheesta muun muassa Yleen. Huomio on ollut hänestä liian usein lapsen kielteisessä käytöksessä ja liian vähän esimerkiksi laajassa yhteisössä tai päiväkodin resursseissa. Siksi hän keskittyy tuen vaikuttavuudesta puhuessaan lapsinäkökulmaan.

– Varhaiskasvatuksen opettajat ovat lapsen oikeuksien asianajajia.

Me kasvatamme lapsia, jotta he löytäisivät paikkansa ja voisivat tulla omaksi parhaaksi itsekseen – ei siksi, että he olisivat mukavia ja vaivattomia, Heiskanen sanoo kirjailija Maria Jotunia mukaillen.

Huomio yhteisöön lapsen ympärillä

Lapsen tukeen liittyy yllättävän paljon asioita. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset joutuivat lapsen tuen uudistuksen yhteydessä puntaroimaan muun muassa arkea lapsiryhmässä, lapsen ­oikeuksia, resurssikysymyksiä, näkökulmaa lapseen ja lapsuuteen, lapsiryhmien toimintaa, aikuisten välistä yhteistyötä, kuntien prosessiosaamista ja niin edelleen.

– Tämä kuvastaa sitä, miten kokonaisvaltainen asia lapsen tuen toteutuminen on silloin kun se on vaikuttavaa.

Heiskasen mukaan näkökulma on lapsen tukitoimia mietittäessä usein väärissä asioissa.

– Lapsella on oikeus tukeen. Muistetaanko kuitenkaan kysyä lapselta, mitä hän toivoisi meiltä?

Entä mikä on yhteisön osuus? Taitava opettaja ei yksin riitä, vaan tarvitaan yhteisö ja rakenteet, jonka sisällä yhteisö toimii.

Käytännössä se tarkoittaa mahdollisuutta pysähtyä tilanteisiin silloin, kun tapahtuu jotakin, joka vaatii huomiota.

– Meistä joka ikinen, joka kohtaa lapsen, on merkittävä palanen siinä, että lapsi saa tarvitsemansa. Onko meillä mahdollisuus olla lapsen tukena juuri silloin kun hän tarvitsee rinnalla kulkijaa? Siihen tarvitaan osaamista.

Heiskasen mukaan tämä kaikki pohjautuu laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, jonka perusta on ammatillinen osaaminen ja sitoutuminen.

– Sen päälle voi rakentaa vahvat rakenteet, toimintakulttuurin ja toimivan yhteistyön, yhdessä tekemisen kulttuurin. Näiden päälle luodaan joustava pedagogiikka. Vasta sen jälkeen voidaan miettiä vaikuttavia yksilöllisiä menetelmiä. Ellei tätä pohjaa ole, erityisestä tuesta tulee pohjaton kaivo.

Huomio kirjaamistarkkuuteen

Myös lapsen tuesta päättäminen muuttui vuoden 2022 lakiuudistuksen yhteydessä. Heiskanen on tutkinut edelliset kaksi vuotta lapsen tuesta tehtyjä hallintopäätöksiä.

– Se on uskomattoman mielenkiintoista, sillä hallintopäätökset paljastavat kohtia, joihin meidän tulee kiinnittää huomiota.

Asiakirjat toimivat koulutus- ja kasvatusinstituutioissa esimerkiksi hallinnollisten päätösten tekemisen ja resurssien jaon välineenä, mikä on osaltaan vaikuttamassa siihen, mitä ja miten asiakirjoihin kirjataan.

– Siksi jokainen varhaiskasvatuksen ammattilainen on kouriintuntuvasti lapsen oikeuksien edistäjä tai rajaaja.

Heiskasen aiemman tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksen opettajat kokevat kirjaamisessa vaikeina tekstin rakentamisen ja kielelliset valinnat.

– Lapsen kannalta on ikävää, että alustavien DECISION-hankkeen tutkimustulosten mukaan kirjaamistarkkuutta käytetään tietoisesti ja laajasti keinona hallita ja rajata lapsen oikeutta saada lakisääteistä tukea. Tällöin asiakirjoihin jätetään kirjoittamatta asioita, joita lapsi tarvitsee, tai ne kirjoitetaan niin epäselvästi, että niiden toteutumisen arviointi on mahdotonta.

On lapsen oikeuksien ja myöhemmän arvioinnin kannalta esimerkiksi hyvin eri asia kirjoittaa ”henkilökohtainen avustaja” kuin ”avustajapalvelut” tai ”erityisopetusta kaksi tuntia kerran viikossa” kuin ”erityisopettajan palvelut”. Tarkemmat kirjaukset mahdollistavat annetun tuen toteutumisen arvioinnin ja kuvaavat lakia tarkemmin, mihin lapsella todellisuudessa on oikeus.

– Vaikka kirjoittamisen tavalla ja tarkkuudella hallinta on arjen työn ja koulutusjärjestelmän toimintalogiikan näkökulmasta usein järkevää, on se lapsen oikeuksien ja lapsen edun ensisijaisuuden näkökulmasta ongelmallista ja väärin.

Tuen vaikuttavuuden arvioinnin ­ydinkysymykset

Heiskasen mukaan se, miten yhteistö toimii, on tuen ydinkysymyksiä ja lapsen oikeuksien näkökulmasta välttämätöntä.

– Tehän kysytte joka päivä, mitä lapsille kuuluu ja huomaatte, että kun teette jotakin, niin tapahtuu jotakin. Sitä on vaikuttaminen. Jos lapsi tarvitsee apua rauhoittumiseen, emmekä ole paikalla, hän ei rauhoitu. Tuki jäi antamatta. Jos olemme paikalla, hän rauhoittuu. Onnistuimme!

– Mikä auttoi lasta rauhoittumaan? Väitän, että tämä on asia, josta lapsi on kiinnostunut.

Tuen vaikuttavuutta mitataan: Ovatko tukitoimet olleet toimivia? Onko ryhmän toiminta sellaista, että se auttaa lapsia onnistumaan ja voimaan hyvin?

Tuen vaikuttavuuden arvioinnissa ensimmäinen ja tärkein kysymys on Heiskasen mukaan kuitenkin: ”teinkö?”

– Jos lapselle on suunniteltu tukitoimi x, esimerkiksi vieressä oleminen, se pitää myös tehdä, jotta se voi vaikuttaa. Ellei sovittua asiaa tehty, tuotko sen esiin? Siinä tilanteessa olet joko lapsen oikeuksien edistäjä tai rajaaja. Vasta seuraava kysymys on, mitä tapahtui?

Tulevaisuudessa Heiskanen toivoo, että järjestelmä ja pedagogiikka rakennettaisiin kaikille lapsille, ei vain joillekin lapsille.

– Tällä hetkellä lapsille tehdään paikoin esimerkiksi erityisen tuen päätöksiä, koska se koetaan ainoaksi keinoksi paikata osaamisvajeita, henkilökuntapulaa tai haastavia tilanteita ryhmässä. Olisiko muita ratkaisuja?

Heiskanen kehottaa kääntämään huomion lapsesta siihen, mitä kaikkea lapsen tuen toteutuminen vaatii.

– Tuki pitäisi ymmärtää kokonaisvaltaisemmin. Vasta laadukkaan varhaiskasvatuksen päälle tulisi lapsen yksilöllinen tuki.

Teksti Tuija Siljamäki Kuva Nina Kaverinen

Teksti pohjautuu Noora Heiskasen ­luentoon Lapsi tuen keskiössä – tuen ­toteutuminen, vaikuttavuus ja tulevaisuuden näkymät Varhaiskasvatuksen opettajapäivillä 21.9.2024.