Kohti yhä parempaa koulutusta

Varhaiskasvatuksen koulutuksen on tiivistettävä edelleen yhteistyötä eri koulutussektoreiden välillä. Opiskelijoilla on oltava aidosti mahdollisuus oppia ja saada riittävästi ohjausta myös harjoittelujaksoillaan työelämässä.

Varhaiskasvatuksen koulutuksen järjestäjien – yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammattioppilaitosten – on kirkastettava yhdessä varhaiskasvatuksen tutkintojen osaamisprofiileja ja kehitettävä opetuksen sisältöjä, suosittelee koulutuksen arviointityöryhmä.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on arvioinut varhaiskasvatuksen koulutusta ja sen kehittämistarpeita. Laaja arviointi käsitti kaikki varhaiskasvatuksen tutkinnot.

Arviointiryhmän puheenjohtaja, emeritaprofessori Kirsti Karila muistuttaa, että kaikilla varhaiskasvatuksen tutkinnoilla on omat erityispiirteensä. Arviointiryhmä antoi arvioinnin tulosten pohjalta sekä kaikille koulutuksen järjestäjille yhteisiä että ammatillisesti eriytyviä koulutuksen kehittämissuosituksia.

– Alalla on niin suuret osaamisvaatimukset, että tarpeettomia päällekkäisyyksiä ei kannata luoda. On tärkeää, että kaikki työntekijät tuntevat omat osaamisvahvuuteensa.

Esimerkiksi työelämäarvioinnin osuudessa esiin nousi useamman kerran se, että kaikki koulutuksen järjestäjät pitävät tärkeänä kehittää opiskelijoiden inklusiivisuuteen liittyvää osaamista. Työelämässä ei kuitenkaan tunnisteta sitä, millaista inklusiivisuuteen liittyvää osaamista eri ammattiryhmiltä voi odottaa. Myös muuttunut ammattirakenne vaatii vielä koulutusten välisen työnjaon tarkistamista.

– Varhaiskasvatuksen sosionomien osalta on vielä epäselvää, mitä heiltä odotetaan ja miten tämän pitäisi näkyä koulutuksessa.

Toinen arviointiryhmän kaikille koulutuksen järjestäjille antama yhteinen suositus on se, että varhaiskasvatuksen koulutus on toteutettava koulutukselle asetettujen tavoitteiden ja laatuvaatimusten mukaisesti. Ammatillisen osaamisen kehittyminen edellyttää sitä, että opiskelijat saavat riittävästi lähiopetusta, ohjausta ja palautetta.

– Lähiopetusta on annettu vielä korona-ajan jälkeenkin paikoitellen liian vähän. Työelämässä oppimisen suuntaus on korostunut.

Työvoimapulasta johtuen työelämään kaivataan mahdollisimman nopeasti lisää varhaiskasvatuksen henkilöstöä. Tarjolla on joustavia koulutuspolkuja varhaiskasvatuksen sosionomista ja hoitajasta opettajaksi, ja niiltä odotetaan usein kovin nopeaa valmistumista. Nämä nopeutta painottavat odotukset voivat jarruttaa syvällistä ammattitaidon oppimista.

Arviointiryhmä suosittelee, että työelämässä oppimisen ja harjoittelun on tuettava nykyistä paremmin tutkinnon osaamistavoitteiden saavuttamista ja opiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymistä.

Opiskelijoita otetaan mielellään päiväkotiin harjoittelemaan, mutta heille ei aina anneta mahdollisuutta toimia opiskelijan roolista käsin, jolloin huomio on omassa oppimisessa. Harjoittelijat imaistaan helposti kaivatuksi lisätyövoimaksi päiväkotiin.

– Osaamisen ja oppimisen tavoitteet eivät toteudu parhaalla mahdollisella tavalla, eivätkä opiskelijat saa välttämättä riittävää ohjausta. Tämä vaikuttaa alan veto- ja pitovoimaan, Kirsti Karila sanoo.

Opiskelijoiden hyvinvointi, tuki ja opiskelukyky on varmistettava ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakouluissa. Poliittisella päätöksenteolla on turvattava opiskelijoiden taloudellisen toimeentulon edellytykset ja riittävät terveyspalvelut sekä opiskeluhuollon palvelut.

Riippumaton arviointi

Karvin arviointiasiantun­tija Tuomas Sarkkinen on tyytyväinen arviointiryhmän työhön.

– Karvi on riippumaton asiantuntijaorganisaatio ja kansallinen arviointitoimija. Keskeinen periaatteemme on, että arviointimme toteutetaan riippumattomasti, laadukkaasti ja läpinäkyvästi. Varmistamme tämän esimerkiksi nimittämällä teema-arviointeihin ulkopuolisista asiantuntijoista koostuvan arviointiryhmän.

Tässä arviointiryhmässä oli kaksi edustajaa yliopistoista, ammattikorkeakouluista, ammatillisesta koulutuksesta sekä lisäksi opiskelijoiden ja työelämän edustajat. He osallistuivat aktiivisesti arvioinnin eri vaiheisiin suunnittelusta suositusten laadintaan.

Teksti Tiina Komi Kuva Janne Renvall / Tampereen yliopisto