Kouluttautuminen lisää työ­tyytyväisyyttä

Elisabet Horsma-Strang työskenteli lähes kymmenen vuotta ­varhaiskasvatuksen opettajana espoolaisessa päiväkodissa, kunnes päätti jatkaa opintoja ­kasvatustieteen maisteriksi Åbo Akademin Vaasan yksikössä.

Elisabet Horsma-Strang pitää itseään pohtijaluonteena, joka haluaa tutkia ja kehittää pedagogisia käytänteitä.

– Halusin kehittyä paitsi ammattilaisena, myös ihmisenä. Vahva teoreettinen tietämys auttaa kehittämään työtäni ja työyhteisöäni. Lisäksi minulla oli opiskelua ikävä, hän sanoo.

Ensimmäiset kaksi vuotta hän opiskeli etänä töiden ohella ja otti yksittäisiä lyhyitä vapaita  voidakseen seurata luentoja.

– Se oli hieno mahdollisuus ja on mahtavaa, että työnantaja tukee jatko-opiskelua. Näin varhaiskasvatuksen laatu säilyy ja vahvistuu.

– Annoin itselleni luvan edetä omaan tahtiini. Aikuisiässä opiskellessa tärkeintä ei ole pää­määrä, vaan prosessi: että saa opiskella ja paneutua asioihin.

Espoon kaupunki myöntää päiväkodeissaan työskenteleville palkallista vapaata kasvatustieteen maisteriksi pätevöitymiseen.

Keväällä Horsma-Strang otti töistä reilun kuukauden työvapaan opettajan sak-aikaa käsittelevän opinnäytetyönsä täysipäiväistä viimeistelyä varten. Parhaillaan hän analysoi laadullisen tutkimuksensa haastatteluaineistoa.

– Halusin selvittää, mihin sak-aikaa tarvitaan eniten, mitkä ovat toimivia käytäntöjä ja mikä rajoittaa sak-ajan pitämistä. Tällaista tutkimusta ei ole aiemmin tehty suomenruotsalaisten opettajien keskuudessa.

Hän on haastatellut suomenruotsalaisia varhaiskasvatuksen opettajia eri puolilta Suomea – myös paikkakunnilta, joissa ei ole opettajapulaa. Horsma-Strang sai näkökulmaa siihen, miten asiat voisivat olla.

– On selvää, että sak-ajan järjestäminen toimii paremmin ryhmissä, joissa on enemmän henkilökuntaa. Meillä pääkaupunkiseudulla kova henkilökuntapula rajoittaa opettajan poissaoloja ryhmästä, ja monet opettajat kantavatkin huonoa omatuntoa ryhmän jättämisestä. Jos sak-aika jää jonakin viikkona käyttämättä, miten se kompensoidaan?

Horsma-Strang on aina kannattanut opiskelua ja itsensä kehittämistä.

– Meillä opettajilla on vahva halu päivittää ja laajentaa osaamistaan. Kouluttautuminen voi avata uusia työmahdollisuuksia, esimerkiksi päiväkodin johtajaksi tai varhaiskasvatuksen asiantuntijaksi. Uskon myös, että kouluttautuminen lisää omaa työtyytyväisyyttä.

Espoon malli kannustaa jatko-opiskeluun

Yliopistot järjestävät opetusministeriön rahoituksella varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuuden tuottavia monimuoto-opintoja, jotka on suunnattu jo töissä oleville lastenhoitajille.

Opintoihin hakeutuminen edellyttää kasvatustieteen perusopintoja. Näitä opintoja Espoon kaupunki tukee korvaamalla opintomaksut.

Lisäksi monimuoto-opinnoissa tai muuten varhaiskasvatuksen opettajiksi tai erityisopettajiksi opiskelevat sekä varhaiskasvatuksen sosionomiksi opiskelevat, Espoon kaupungin päiväkotien henkilökuntaan vakituisesti kuuluvat voivat opiskella neljä kuukautta palkallisesti.

– Palkallisen edun voi hakea esimerkiksi lähiopetuspäiville, ja nuo 88 päivää voidaan jakaa yksittäisille päiville, sanoo Espoon kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Virpi Mattila.

Kun opiskelijat sitten suorittavat harjoitteluja jossakin Espoon kaupungin päiväkodissa – muussakin kuin omassa päiväkodissa – he saavat siitä palkan. Myös varhaiskasvatuksen yksiköiden johtajat voivat saada neljän kuukauden palkallisen opintovapaan, jos kasvatustieteen maisterin kelpoisuus vielä puuttuu.

– Järjestelyn tavoitteena on lievittää työvoimapulaa. Toivomme, että valmistuneet opettajat sitoutuvat työskentelemään Espoon kaupungin palveluksessa vähintään kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen.

Apulaisjohtajat vahvistavat johtajuutta

Espoossa on otettu käyttöön uusi jaetun johtajuuden malli. Isoimpien varhaiskasvatusyksiköiden johtajat saavat rinnalleen työskentelemään apulaisjohtajan. He vahvistavat johtajuutta, erityisesti pedagogiikan ja asiakkaiden kanssa toimimisen saralla.

– Johtajalla ja apulaisjohtajalla on vapaat kädet miettiä työnjakoa. Toki varsinainen yksikönjohtaja on niin sanotusti ykkösjohtaja, jonka vastuulla ovat talous ja henkilöstöresurssi.

Tarkoitus on parantaa johtajien työolosuhteita ja henkilöstön työhyvinvointia.

– Erityisesti henkilöstöasiat työllistävät johtajia kovasti. Palaute apulaisjohtajamallista on ollut hyvää, niin heiltä kuin yksiköiltä.

Teksti Tuija Siljamäki Kuva Tapani Romppainen