Lapsilta ­leikkaaminen on ilkeää ja tyhmää

Laadukas varhaiskasvatus on taloustieteilijä Sixten Korkmanin ­mielestä ­kansantaloudellisesti erittäin kannattavaa. Hänellä on päiväkodista hyvät ­kokemukset sekä lapsena, isänä että isoisänä.

Ekonomisti Sixten Korkman suhtautuu aluksi hieman varauksellisesti ajatukseen haastattelusta. Hän empii, koska hän EI ole varhaiskasvatuksen eikä lapsipolitiikan asiantuntija, mutta suostuu sitten, koska hän arvostaa tasokasta varhaiskasvatusta ja puhuu sen puolesta.

Arvostetun taloustieteilijän ja vaikuttajan kokemukset varhaiskasvatuksesta lapsena, isänä ja isoisänä ovat olleet hyviä ja tuiki tärkeitä.

– Olen sanonut hieman leikitellen, että omat vuoteni lastentarhassa olivat elämäni parhaat. Sen jälkeen on mennyt alaspäin.

Lastentarha opetti

Taloustieteilijä, mielipidevaikuttaja Sixten Korkman eli lastentarhavuosiaan 1950-luvun alun Vaasassa. Perheen äiti kuoli sydänsairauteen, kun vuonna 1948 syntynyt kuopus oli kuusivuotias. Isä matkusti työnsä takia paljon. Kolme poikaa eleli paljolti keskenään.

Korkman arvelee, että siihen aikaan lasten­tarhassa oltiin tavallisesti vain yksi vuosi. Varmuutta tästä ei ole eikä enää ole ketään, keneltä kysyä. Äidin kuoleman vuoksi hän sai viettää tarhassa kaksi vuotta. Se oli viisas päätös.

Hemstrands daghemiä johti kuusivuotiaan pikkupojan silmissä kunnioitusta herättävä Svea-­täti. Hänellä oli luontaista auktoriteettia, mutta hän ei ollut koskaan lapsille tyly. Svean työparina toimi kaksi nuorempaa naisopettajaa, joista myös jäi positiivinen mielikuva. Naisopettajat olivat äitinsä menettäneelle pojalle tärkeitä.

Lastentarhassa oli kivaa tekemistä ja leikki­mistä. Kerran siellä jaettiin jokaiselle lapselle ­fasaanin sulka, mikä oli erikoinen ja mieleenpainuva asia. Tarhassa oli pyöreä uuni, jonka taakse oli hauska mennä piiloon. Tarhassa oppi leikki­mään muiden kanssa ja ottamaan huomioon muiden lasten etuja ja tuntoja.

– Olen vahvasti sitä mieltä, että laadukas varhaiskasvatus kehittää lasten sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja sekä tunne-elämää tavalla, joka helpottaa merkittävästi selviytymistä koulusta ja erilaisista elämän haasteista.

1 000 tärkeää päivää

Korkman muistuttaa, että neurotieteiden asiantuntijoiden mukaan lapsen ensimmäiset 1 000 päivää ovat tärkeitä hänen kehityksensä kannalta. Silloin koetut ongelmat voivat aiheuttaa elinikäisiä haittoja. Myös sen jälkeiset vuodet ovat merkitykseltään kriittisiä. Varhaiskasvatus luo pohjan kaikelle koulutukselle.

Talousnobelisti James Heckman osoitti jo vuosikymmeniä sitten, että panostukset laadukkaaseen varhaiskasvatukseen parantavat koulumenestystä ja työllistymistä sekä vähentävät syrjäytymistä ja riskiä joutua rikollisuuden tielle. Hänen arvioissaan nuo panostukset ovat kannattavin investointi mitä yhteiskunnassa voidaan tehdä.

Tutkimusten mukaan panostukset varhaiskasvatuksen  saatavuuden ja laadun parantamiseen ovat varsin tuottava investointi tulevaisuuteen. Siksi yhteiskunnan olisi huolehdittava siitä, että koulutettua henkilöstöä riittää ja että kohtuuhintaiset palvelut kuuluvat kaikille. Varhaiskasvatus voisi edistää ulkomaantaustaisten lasten kielitaitoa sekä sopeutusta suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan.

– Suomalaisen lapsipolitiikan erikoisuus, kotihoidon tuki, on tältä kannalta hyödyltään varsin kyseenalainen.

Varhaiskasvatuksen opettajille pitäisi Korkmanin mielestä maksaa kunnollista palkkaa. Alan työvoimapula ei ratkea yksinkertaisilla tempuilla, mutta palkalla on tärkeä rooli. Kutsumusammatistakin pitää maksaa.

Taloustilanne ei ole lapsen vika

Suomen talous on vahvasti kuralla. Sanottavaa talouskasvua ei ole ollut 16 vuoteen. Hallituksen leikkaukset ovat herättäneet paljon keskustelua ja arvostelua.

Ekonomisti Korkman sanoo, että tässä taloustilanteessa on perusteltua leikata ja katsoa tarkkaan valtion menopuoli. Hänen mielestään lapsilta ei pidä kuitenkaan leikata tähän malliin. Lapsen pitää olla suojassa.

Monien arvioiden mukaan 17 000 – 27 000 lasta putoaa hallituksen leikkausten myötä köyhyyteen. Monenlaisten vaikutusarviointien mukaan tämä ei ole järkevää toimintaa. Osaltaan nyt voisi korottaa veroja ja leikata esimerkiksi tietyistä yritystuista.

Korkmanin mielestä me voimme kantaa jokaisesta lapsesta hyvää huolta. Vastuu on ensisijaisesti vanhemmilla. Mikään yhteiskunta ei voi toimia hyvin, jos yksilöt eivät kanna vastuuta itsestään ja lähimmäisistään. Eri syistä tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Siksi myös yhteiskunnan monenlaiseen tukeen on aina tarvetta.

– Lapsilta leikkaaminen on sekä ilkeää että tyhmää. Me suuret ikäluokat löydämme syylliset julkisen talouden ongelmiin ihan vain katsomalla peiliin.

Korjausliikkeitä tehtäessä on syytä käyttää aikaa ja harkintaa ja ymmärtää, että julkisen talouden vakauttaminen on maraton-laji. Isoja korjauksia ei synny hetkessä. Sopeutuspolitiikka voisi olla myös reilua. Koko taakkaa ei pitäisi jättää pienituloisille, vaan myös hyvätuloisten pitäisi osallistua talkoisiin.