Lasten maailma on muuttunut 40 vuodessa - samoin opettajien

Liisa Aarnikoivu valmistui Helsingin lastentarhanopettajaopistosta vuonna 1983.
Yhteys myös muihin kurssikavereihin on säilynyt siitä asti.

Varhaiskasvatus kiinnosti, mutta ihan varma unelma-ammatistaan Liisa Aarnikoivu ei lukion jälkeen ollut. Hän oli saanut opiskelupaikan Tampereen lastentarhanopettajaopistosta, mutta ei ottanut paikkaa vastaan.

“Halusin pitää mietintävuoden ja hakeuduin harjoittelijaksi yksityiseen päiväkotiin. Tuo vuosi opetti paljon. Päiväkodissa, jossa työskentelin, olisi moni asia pitänyt tehdä ihan toisin. Mielestäni sieltä puuttui kokonaan pedagogiikka, johon olisin halunnut saada tuntumaa. Niinpä sitten hain uudestaan opiskelupaikkaa ja ilokseni sain sen kotikaupungistani.”

Opiskelu kaksivuotisessa Helsingin lastentarhanopettajaopistossa oli antoisaa, ja Liisa koki useimmat kurssikaverinsa samanhenkisiksi. “Muistan ne innostuneet keskustelumme, ja aivan yhtä innostunut oli kurssinohjaajamme Jari-Matti Vuorio. Olimme hänen ensimmäinen kurssinsa ja tunsimme, kuinka merkityksellisiä me kaikki 32 opiskelijaa olimme hänelle. Hän osallistuu edelleen kurssitapaamisiimme. Jari-Matti jatkoi sittemmin lehtorina Helsingin yliopistossa ja yhteistyöni hänen kanssaan jatkui toimiessani opiskelijoiden harjoitteluohjaajana.” Kurssilla solmittiin elämänmittaisia ystävyys ja parisuhteita.

“Markku Tiaisen kanssa aloimme seurustella ensimmäisen opiskeluvuoden keväänä. Johanna Lindénistä ja minusta tuli tiivis parivaljakko. Ystävyys on säilynyt, ja hänen kanssaan olemme järjestäneet kurssimme vuositapaamiset.” Tulevia lastentarhanopettajia yhdisti innostuneisuus ja luovuus. Kurssi-ohjelmaan kuului teoriaopintojen lisäksi käsityö, veisto, musiikki, draamallinen itseilmaisu ja liikunta.

”Meidän kurssi oli hyvin musikaalinen. Samalla kurssilla opiskelivat Fröbelin palikat -yhtyeen perustaneet Mats Lillrank ja Ari Bergström. Luulen, että into yhtyeen perustamiseen syntyi opiskeluaikana.”

”Eben” kurssin numero 121 opiskelijoista suurin osa on jäänyt kasvatus- ja opetusalalle erilaisiin tehtäviin, vähemmistö meistä toimii varhaiskasvatuksenopettajana.

“Esimiesasemaan päätyi kurssistamme kolmas osa, ja yksi vaihtoi IT-alalle.” Liisan kurssi on kokoontunut säännöllisesti.

“Aivan huippureissu meillä oli neljä vuotta sitten Pietariin, jossa kurssikaverimme Päivi Hyyrynen työskentelee Suomi-koulun rehtorina. Kun saavuimme junalla kaupunkiin, oli meitä iso limusiini vastassa. Päivin järjestämä kulttuuriohjelma oli myös ikimuistoinen.”

Hammaspesujonossa

Valmistuttuaan Liisa Aarnikoivu aloitti lastentarhanopettajana helsinkiläisessä Koulutanhuan päiväkodin 3–4-vuotiaiden ryhmässä. “Pääsimme samaan päiväkotiin ystäväni Johannan kanssa, ja samaan ryhmäänkin. Meidän lisäksemme siinä työskenteli päiväkotiapulainen. Aamuvuorossa oleva opettaja vastasi aamupäivän toiminnasta ja iltavuorolainen lounaan jälkeisestä,opettajat olivat yhtä aikaa ryhmässä lähinnä lounaalla.”

1980-luvulla lastentarhanopettajat työskentelivät 3–6-vuotiaiden ryhmissä, alle 3-vuotiaita hoitivat lastenhoitajat ja sosiaalikasvattajat. Lapsia oli enemmän osapäiväryhmissä ja kokopäiväpaikan sai vain harva.

“Koulutanhuassa oli tuolloin kuusi opettajaa, ja jokaiselle oli oma työpöytä opettajahuoneessa. Toimintatuokiot olivat hyvin aikuisjohtoisia ja lasten askartelutuotokset olivat kaikki lähes samanlaisia.”

Lasten hampaiden pesu ruokailun jälkeen oli tapana vielä 1990-luvulla. “Jonottamista lapsilla oli paljon. Sisään tullessa, ulos lähtiessä, hampaiden pesua odottaessa.”

Kun vanhemmille piti tehdä tiedotteita, ne kirjoitettiin kalkkeerauspaperin läpi. Kopiokoneita ei ollut, tietokoneista puhumattakaan. “Mutta tuolloin opettajilla oli aikaa enemmän suunnitella ja valmistella. Oppimateriaaleja tehtiin itse ja saimme suunnitella rekvisiittaa esimerkiksi koko talon yhteisiin lauluhetkiin. Lauloimme paljon, ja lapset osasivat jo varhain kaikki laulut ulkoa. Ihania hengähdyshetkiä olivat ennen jokapäiväiset kahvitauot, nyt meillä on pullaperjantai, että edes kerran viikossa kokoontuisimme yhteisen kahvipöydän ääreen.”

Teksti: Anne Tarsalainen

Kuva Liisa Aarnikoivun arkisto. Tapaaminen, jossa valmistumisesta 30 vuotta. Takarivi Liisa Aarnikoivu, Tuula Kupari ja Mats Lillrank, keskirivi Jaana Lagercrantz, Johanna Lindén, Leena Karasvirta, Hannele Helin, Leeni Kiikka, Monika Falck, Pirjo Pietilä, alarivi Päivi Malmi, Tarja Hilli, Jari-Matti Vuorio, Maritta Lamponen ja Markku Tiainen