Leikin­omainen työ tuo ­tuloksia

Mitä enemmän työstä onnistuu tekemään leikin kaltaisen, sitä parempia tuloksia siitä saa. Mitä merkityksellisempiä oma työ ja elämä ovat, sitä tyytyväisempi ihminen on elämäänsä.

Näin sanoo onnellisuustutkija, filosofi Frank Martela, joka kirjottaa parhaillaan kirjaa onnen esteistä.

Apulaisprofessori Frank Martela on tutkinut pitkään onnellisuutta. Onnellisuus löytyy hänen mukaansa työn ja elämän merkityksellisyydestä ja ihmisen sisäisestä motivaatiosta. Leikillisyys liittyy hänen mielestään varsinkin tulevaisuuden työhön:

– Ihminen on leikkivä eläin. Vähän niin kuin koira on leikkivä susi. Meidän kannattaa vaalia leikinomaisuutta elämässä kaikin tavoin.

Leikillisyydestä kannattaa pitää kiinni myös siksi, että se johtaa parempiin tuloksiin niin lapsen kasvatuksessa kuin työpaikoillakin ja siksi, että leikkiessämme toteutamme ihmisenä olemisen syvintä olemusta.

Sisäinen motivaatio on leikinkaltaisuutta

Mitä enemmän työelämässä siirrytään rutiinitehtävistä työtehtäviin, jotka vaativat luovuutta ja omaehtoista päättelyä, sitä tärkeämmäksi tuloksen tekijäksi sisäinen motivaatio muodostuu. Sisäinen motivaatio on Martelan mukaan juuri työn leikinkaltaisuutta.

– Siksi vain leikkivät työntekijät pärjäävät tulevaisuuden työelämässä. Kyky leikkiä tuo usein isoja oivalluksia ja innovaatioita.

Kun työ on luovaa ja leikkisää, se on innostavaa. Innostava ja mukava työ puolestaan tuo sivuvirtana hyviä lopputuloksia ja onnellisuutta.

Leikimme, koska leikkiminen on hauskaa, kiinnostavaa ja innostavaa. Leikki tuntuu hyvältä, ei siihen mitään sen kummempaa perustetta tarvita, filosofi vakuuttaa.

Kun leikille on paljon tilaa perheessä, työpaikalla ja koko yhteiskunnassa, asiat sujuvat paremmin. Kannattaa luoda mahdollisuuksia leikille kaikilla tasoilla. Kun teemme näin, päästämme ihmisen itsessämme ja toisissamme vapaiksi.

Tuunaa motivaatiota

Aalto-yliopiston apulaisprofessori Martela on tutkinut ihmisen motivaatiota. Kun ihmisellä on sisäinen motivaatio, innostus omaan työhön, se ei tunnu kuluttavalta.

Työmotivaatio on välillä korkea ja välillä taas ei. Kun tekee työtä, jonka kokee tärkeäksi, on usein motivoitunut tekemään sitä. Niinä hetkinä, jolloin motivaatio on vähissä, sitä voi tuunata omin keinoin paremmaksi.

Itseltään voi kysyä, mikä minua kiinnostaa ja innostaa. Vastusten jälkeen voi miettiä, miten voi muokata omaa työtään siihen suuntaan. Varhaiskasvatuksen opettajat ovat joka päivä tärkeitä aikuisia lapsille ja he jakavat heille valtavan merkittäviä tietoja ja taitoja.

Asennejumppaa voi harjoittaa myös ­työkaverin kanssa ja oman tiimin kesken. Yhdessä voidaan pohtia, miksi on valittu juuri tämä ala ja miten itse kukin voi toteuttaa työssään omia ­intohimojaan. Yksi varhaiskasvatuksen opettaja voi tuoda päiväkotiin taitojaan runoilijana, toinen soit­tajana, kolmas sienituntijana ja neljäs ­vaikkapa ­vitsailijana. Jos näitä keskusteluja ei käydä, työpaikalla ei välttämättä tiedetä työntekijöiden vahvuuksia ja innostuksen antajia.

Työssä kuin työssä uhkaa leipääntyminen, jos alkaa tuntua siltä, että kutoisi koko ajan samaa sukkaa. Kun työt hoituvat rutiinilla, voi tylsistyä.

Ammatillinen kehittyminen on tärkeä osa työssä jaksamista. Kannattaa miettiä, mistä voisi löytää uusia haasteita – kursseilta, harrastuksista tai heittäytymällä uusiin juttuihin.

Tee hyvää muille

Martelan mukaan yksi onnellisen elämän edellytys on merkityksellisyys. Kun sekä työ että muu elämä ovat omasta mielestä merkityksellisiä, ihminen voi kokea olevansa onnellinen.

Hyvä ohjenuora on suunnata katse itsestä pois ja tuottaa hyvää muille. Se lisää omaakin hyvinvointia. Työssäjaksamista lisää myös työn autonomia. Se, että saa itse tehdä työtään koskevia päätöksiä.

Martela uskoo, että varhaiskasvatuksen opettajat voivat kokea työnsä merkitykselliseksi ja käyttää työssä osaamistaan valtavasti. Martelalla ja hänen puolisollaan on kolme lasta, jotka ovat nyt jo kaikki koululaisia.

Martela sanoo, että heidän lapsensa saivat päiväkotivuosinaan paljon hyviä eväitä elämään. Esimerkiksi päiväkodin tunnekasvatus on ollut erittäin hieno asia.

Having, loving and doing eli omistaminen, rakastaminen ja tekeminen ovat onnen perus­pilarit. Omistaminen eli esimerkiksi palkka ja sillä saatavat asiat ovat tärkeitä, mutta eivät merkitse kaikkea. Kokonaishyvinvointi on tärkeintä; hyvä palkka ja tylsä työ eivät välttämättä luo onnellista elämää.

Onni on sivutuote

Martela kirjoittaa parhaillaan kirjaa onnen ­tavoittelemisesta. Kirja ilmestyy maaliskuussa 2025 suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Teok­sessa filosofi pohtii sitä, millaiset asiat ovat onnen tiellä. Usein onnea ei löydä etsien.

Jos ihminen tavoittelee menestystä, tavoittelu voi estää onnellisen elämän elämisen. Menestys tulee prosessin sivutuotteena. Pääasia on elää ja tehdä työtä oman tavoitteensa hyväksi. Tämä sama asia toteutuu lasten leikeissä:

– Aivan kuten leikki itsessään on oma päämääränsä ja kaikki hyvä, mitä se lapselle tuottaa, on lopulta vain sivutuote.

Toinen onnen este on suomalaisille tyypillinen ajattelutapa – mitä muut ­minusta ajattelevat! Elämässä kannattaa filosofin mielestä kulkea omaa polkuaan. Ei kannata miettiä liikaa muiden mielipiteitä eikä valita esimerkiksi ammattia tai harrastuksia sen mukaan, mitä joku muu toivoo tai ehdottaa. Korjausliikkeitä voi tehdä missä iässä tahansa.

Martela on itse toiminut juuri näin. Hän aloitti perhe- ja sukutaustalleen tyypillisesti opinnot Teknillisessä korkeakoulussa. Hän oli lukiossa ahminut filosofiaa ja ollut siitä innoissaan. Vuoden kuluttua hän aloitti myös filosofian opinnot Helsingin yliopistossa ja päätyi tutkijan uralle. Tutkijan elämä on ollut antoisaa ja kiinnostavaa, juuri itselle sopivaa.

Varjele tärkeitä ihmisiä ja asioita

Työelämän ulkopuolella tarvitaan myös merki­tyksellisyyttä. Tutkimusten mukaan läheiset ihmiset ovat rakkaita ja heidän kanssaan vietetystä ajasta tulee merkityksellisyyttä. Omat rakkaat harrastukset ovat tärkeä osa henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Niitä kannattaa varjella.

Onnellisuustutkijan vapaa-aika kuluu paljolti perheen kanssa. Oma aika kuluu liikuntaharrastuksissa. Lenkki tai sali ovat hänelle pakkopullaa, mutta kun hän pääsee joukkueen kanssa pelaamaan jalkapalloa tai salibandyä, ilo löytyy saman tien.

– Tänä kesänä nautin siitä, että voin katsoa jalkapalloa televisiosta omien poikieni kanssa. Heidän ei tarvitse herätä aikaisin kouluun. Voimme jakaa yhteistä intohimoa.

Teksti Terhi Friman Kuvat Nina Kaverinen