Mitä on olla ihminen

Lapset ovat hyviä tulevaisuuden ennustajia, koska heillä ei ole rajoja, toteaa Perttu Pölönen ja kertoo esimerkin: Lapsi sanoi piirtävänsä jumalan. Aikuiset kyseenalaistivat – eihän kukaan tiedä, miltä se näyttää. – Kohta tietävät, sanoi lapsi.

Vanhemmilla ja lapsilla oli vielä muutama vuosikymmen sitten samanlaiset elämät, kunnes teknologia, erityisesti tietokoneet ja internet muuttivat kaiken. Olemme eläneet läpi jo kolme vallankumousta: maanviljelys-, teollisuus- ja informaatiovallankumoukset – mikä on neljäs kumous? Maanviljelys toi koneet ja maanviljelijät, teollisuus linjastot ja tehdastyöläiset, informaatio algoritmit ja tietotyöntekijät. Todennäköisesti neljäs vallankumous on inhimillinen, sillä maailma tarvitsee tulevaisuudessa luovia ongelmanratkaisijoita. Ihmisen työ muuttuu, täytyy ajatella missä olemme parempia kuin koneet.

Lihaksesta päähän, päästä sydämeen

 Pölönen on pohtinut paljon, mitä on olla ihminen? Miten ihminen eroaa koneesta? Koneen kanssa ei kannata kilpailla esimerkiksi analytiikasssa, loogisessa päättelykyvyssä; kone on siinä ihmistä parempi. Kone ei voi olla persoona, sillä sillä ei ole luonnetta. Koneella ei myöskään ole kokemusta, sillä ei ole lapsuutta. Kone tarvitsee toimiakseen lukuja. Sylissäsi voi olla viisi omenaa tai sylissä voi olla paljon omenoita, kone ei eroa ymmärrä. – Kaikki ne asiat, mistä voimme kiistellä, ovat hyviä, Pölönen summaa. Ihmisellä on kyky leikkiä, mikä vaatii mielikuvista – sitäkään koneella ei ole. Kone ei myöskään pysty olemaan reaktiivinen, vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

 Pölönen on huolissaan, kasvavatko sukupolvet erilleen. – Muutaman vuoden päästä kaksi ihmistä leikkivät jo aivan erilaisilla leluilla. Tarvitaan sukupolvista dialogia, Pölönen peräänkuuluttaa. Kehitys on ollut tasaista ja paikallista, paitsi viimeisen 30 vuoden aikana siirtyessämme globaaliin, yhden ihmisen aikana tapahtuneisiin muutoksiin. Rakenteet on tehty kuitenkin vanhalle ajalle. Me olemme oppineet asioita vanhemmiltamme, nyt lapset opettajat meille netin käyttöä. – Te olette viimeinen sukupolvi, joka muistaa ajan ennen internettiä, Pölönen huomauttaa. Onhan se aika pysäyttävää.

Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista

 Tulevaisuutta ajatellen fiksuin investointi Pölösen mukaan on pitää itsensä monipuolisena, monipuolisuus on suurin valtti. – Koulutus ei meitä pelasta, osaaminen pelastaa, Pölönen visioi. Hänen mukaansa ei myöskään pitäisi kysyä, mikä sinusta tulee isona. Sen sijaan voi tiedustella, mitkä asiat sinua kiinnostavat? Minkälaista työtä haluaisit tehdä? Työ on iso osa ihmisen identiteettiä ja olisikin hyvä pohtia, mikä merkitys työllä on. Mitä poliisi oikeasti tekee? Poliisin työn merkitys on turvallisuus. Opettaja kommunikoi vaikeita asioita ymmärrettävästi ja lapset oppivat – sillä on merkitystä. – Te teette sitä työtä, mikä mahdollistaa kaiken muun työn.

Pohdittavaksi

Missä olen hyvä? Mikä on minun INTOHIMONI.

Mitä rakastan? Mikä on minun syyni, merkitykseni KUTSUMUKSENI.

Mitä maailma tarvitsee? Mikä on minun ELÄMÄNTEHTÄVÄNI.

Mistä minulle maksetaan? Mitä minä OSAAN.

 Pertun oma Sävelkello-keksintö on klassinen tarina siitä, kuinka henkilökohtainen haaste voi muuttua kansainvälisesti palkituksi ja patentoiduksi vientituotteeksi. Sävelkello, sovellus musiikinteorian opetuksen tueksi lapsille, nousi AppStore-kaupassa ostetuimmaksi musiikkiappiksi yli 10 maassa.

Perttu Pölönen luennoi Valtakunnallisilla Lastentarhanopettajapäivillä aiheesta Esioppilaat eläköityvät 2080-luvulla. Wow!

Teksti Rille Repo

Kuva Nina Kaverinen

Artikkeli on julkaistu Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton kustantamassa Lastentarhassa 5/2019