Miten kasvetaan ihmiseksi

Nina Sajaniemi puhui Varhaiskasvatuksen opettajapäivien avajaisluennossa siitä, mikä on ollut ihmisen menestymisen salaisuus ja miten ihminen kasvaa olemaan ihmisiksi. Inhimillisyyden oppimisen tärkeät vuodet ovat ennen kouluikää.

Nina Sajaniemi on kasvatustieteen professori ja kehitysneuropsykologian dosentti Itä-Suomen yliopistosta. Hänestä piti alun perin tulla apinatutkija. Siksi hän Varhaiskasvatuksen opettajapäivien luennossaankin vertaa usein ihmisen ja apinan käytöstä.

Ikävä kyllä ihmiskunta on Sajaniemen mielestä monessa suhteessa luisumassa evoluutiossa taaksepäin, apinalauman käytökseen, joka on aggressiivista oman edun tavoittelua. Paras tapa ehkäistä se on laadukas varhaiskasvatus.

Ihmislapsella on Sajaniemen mukaan kolme voimakasta motivaatiota oppia: halu vapaaseen leikkiin, virittäytyminen toiseen ja sosiaalinen oppiminen. Ryhmässä toimiminen, halu tehdä koko ryhmää hyödyttäviä asioita, on ihmislajin menestyksen salaisuus.

–  Leikki on sitä, että lauma lapsia pihalla tai sisätiloissa rakentaa majoja. Tulee ristiriitoja, tulee sovittelua. Siinä opitaan ihmisenä olemisen taitoja, ja se on demokratiakasvatusta parhaimmillaan. Aikuisen on oltava taustalla varmistamassa, etteivät konfliktit johda suureen säröön.

Leikkiminen johdottaa aivoja, on aivoterveellistä. Leikissä lapset oppivat sietämään kolhuja, käsittelemään tunteita, lukemaan toisten tunteita, ratkaisemaan kiistoja, odottamaan ja vuorottelemaan.

– Lapset haluavat kuulua leikkivään joukkoon. Se ei saa olla liian ohjattua. Ryhmässä toimiminen herättää tunteita spontaanisti ja oma kokemus tunteista auttaa parhaiten oppimaan tunnesäätelyä.

Yhteistyötaitojakin opitaan parhaiten ryhmässä. Lapsi oppii toimimaan yhteisönsä jäsenenä säätelemällä käyttäytymistään, ajatuksiaan ja uskomuksiaan ympäristön normeihin sopivaksi.

– Opettajan velvollisuus on huolehtia, että lapsen päiväkotiyhteisön normisto on hyvä: ei ilkeilyä, rumasti puhumista, ketään ei lyödä, kaikkia kuunnellaan ja niin edelleen.

Professorin mukaan varhaiskasvatuksessa on vallalla liikaa uskomuksia, joille ei ole vankkaa tieteellistä perustaa, mutta jotka haittaavat toiminnan muuttamista lapsen kehitystä paremmin tukevaksi. Seuraavat seitsemän uskomusta Sajaniemi kumoaisi.

Uskomus 1: Lapset ovat ­itseohjautuvia.

Lapsi osaa haluta asioita, mutta ei tiedä, mitä tarvitsee. Sen tarjoaminen, mitä lapsi oikeasti tarvitsee, on aikuisen tehtävä.

Sajaniemen mukaan ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja taipuvainen jakamaan, auttamaan. Jo taaperoilla on synnynnäinen halu auttaa, jakaa. Kasvuympäristön pitää vapauttaa tätä kaikissa olevaa hyvää. Hyvän tekeminen ja toisten auttaminen aktivoi aivoissa mielihyvää tuottavia alueita. Sitä kannattaa tukea, kun taas ei-toivottu käyttäytyminen kuuluukin kieltää.

Yhteistyön ytimessä ovat empatia, myötätunto ja anteliaisuus. Virittäytyminen yhteistyöhön tapahtuu sosiaalisen vuorovaikutuksen ja peilaamisen kautta. Yhteinen päämäärä auttaa olemaan reilu ja oikeudenmukainen muita kohtaan.

Uskomus 2: Lapset kehittyvät yksilöllisesti ja ­tarvitsevat eniten yksilöllistä ­huomiota, kuten yksilöllisiä oppimispolkuja.

Sajaniemen mukaan ihmisen kasvu, oppiminen ja kehitys ovat lajityypillisesti ohjelmoitua. Jokainen on ainutlaatuinen yksilö, mutta ympäristö vaikuttaa kehitykseen paljon. Kun ihmisen lapsuus on pitkä, pitempi kuin millään muulla lajilla, se mahdollistaa yhteisöön kertyneen tiedon oppimisen. Tutkimus on osoittanut, että vuodet ennen kouluikää ovat siinä kaikkein olennaisimmat.

Yksilöllistä huomiota tärkeämpää lapselle on tunne ryhmään kuulumisesta. Yhdessä toimiminen, ryhmään kuuluminen vapauttaa aivoissa oksitosiinia, joka lisää luottamusta. Silloin ryhmästä tulee vahva ja kaikkien etua edistävä. Oksitosiini on myös hyvä lääke stressiin.

Uskomus 3: Pienryhmät lisäävät osallisuutta.

Professori saa viestiä kouluilta, joiden mukaan kouluun tulee entistä enemmän lapsia, jotka eivät osaa toimia ryhmässä.

Ryhmässä oppii toimimaan vain ryhmässä toimimisen kautta. Taito sovittaa erilaisia näkemyksiä yhteen on ryhmässä toimimisen ydintä.

Uskomus 4: Kokoryhmätoiminta ei sovellu tämän päivän lapsille, koska keskittymättömyys ja levottomuus lisääntyvät ja ­lasten osallisuus on minimaalista.

Professorin mukaan kokoryhmätoiminta voidaan järjestää joukkoon kuulumista ja osallisuutta ruokkivalla, mutta levottomuutta vähentävällä tavalla. Se on opettajan ammattitaitoa. Onnistunut kokoryhmätoiminta vahvistaa joukkoon kuulumisen tunnetta ja turvan tunnetta, mikä puolestaan vähentää levottomuutta.

Kokoryhmätuokion jälkeen voi hyvin olla pienryhmätoimintaa, jossa syvennetään ja lisätään näkökulmia opittuun. Sajaniemi suosittelee päivän päättämistä kokoryhmätoimintaan, jossa nivotaan yhteen päivän aikana opittua. Yhteen nivominen vahvistaa oppimista ja syvällisen tiedon kasautumista.

Uskomus 5: Aikuisjohtoisuus on pahasta.

Lapsi oppii mallista ja jäljittelemällä. Kun opettaja on myötäelävä, hyvin langat käsissään pitävä, turvallisesti ryhmää ohjaava, läsnäoleva sekä erilaisuuden huomioon ottava ja kaikille hyvää tekevä, lapsi haluaa olla samanlainen. Lapset tarvitsevat aikuisen pedagogista sensitiivisyyttä ja ohjausta. Aikuinen rakentaa ilmapiirin ja käyttäytymisnormiston, joka auttaa lasta toimimaan oikein.

Uskomus 6: Osallisuus vahvistuu, kun lapsilta ­kysytään, mitä he haluavat tehdä.

Lapsi osaa haluta, mutta aikuisjohtoinen toiminnan suunnitelmallinen strukturointi lisää turvallisuutta ja vähentää levottomuutta. Kun lapset voivat luottaa siihen, että tapahtumat eivät ole satunnaisia ja omista valinnoista riippuvaisia, heidän on helpompi toimia ja vapauttaa kapasiteettiaan. Vain turvaa kokeva lapsi voi olla osallinen.

Uskomus 7: Tuokiokeskeisyys ja aikuisen ­suunnittelemat ja ohjaamat toiminnat vähentävät osallisuutta.

Sajaniemi ei ole löytänyt tällekään uskomukselle tieteellistä pohjaa. Varhaiskasvatuksen pedagogiikka edellyttää opettajan suunnittelemaa, toteuttamaa ja arvioimaa toimintaa. Lasten osallisuus toteutuu osallistavan dialogin kautta.

Teksti Tuija Siljamäki Kuvat Nina Kaverinen

Teksti pohjautuu professori Nina ­Sajaniemen luentoon Opitaan olemaan ­ihmisiksi Varhaiskasvatuksen Opettaja­päivillä 21.9.2024 Jyväskylässä.