Monilukutaitoa hiekkalaatikossa

Monilukutaito ei ole kielikysymys, eikä se arvota ketään. Tekstityyppejä on lukemattomia myös pienten lasten valittavaksi.

Monilukutaito koostuu kolmesta erillisestä sanasta. Alle kolmevuotiaiden kohdalla painottuu monilukutaidon ensimmäinen sana ”moni”. Vähän myöhemmin alkaa korostua ”luku” ja viimeisenä ”taito”.

Kasvatusalan tutkija, yliopistonlehtori Sara Sintonen Helsingin yliopistosta sanoo, että pienten kohdalla monilukutaidossa on kyse moninaisuudesta. Sen lähtökohtana on lapsen moniaistinen, maailmaa tutkiva uteliaisuus ja into ottaa selvää maailman menosta. Monilukutaito on ihmisenä olemisen ja elämisen taitoa kirjavassa maailmassa.

– Monilukutaito tarjoaa kiinnostavia ratkaisuja erilaisten valmiuksien antamiseen lapsille. Pienten ryhmässä tehdään lasten kanssa luonnostaan paljon asioita, jotka kehittävät heidän monilukutaitoaan.

Monilukutaitoa ei voi kuitenkaan mitata. Kysehän on elämästä. Sintoselta on joskus kysytty mittareita, mutta sellaisia ei ole. Ei ole mitään testiä, jolla voisi selvittää, onko kaksivuotias riittävän monilukutaitoinen ikäisekseen.

Monilukutaito on haastava käsite. Sitä ei ihan heti tule yhdistäneeksi alle kolmevuotiaisiin. Syynä on Sintosen mukaan se, että meillä on niin vahva mielikuva lukemisesta. Yhdistämme sen kirjoitettuun kieleen, vaikka tekstityyppejä on lukemattomia. – Monilukutaito on elämän lukutaitoa. Siksi on tärkeä orientoitua jo pienten lasten kanssa oman aikamme lukemiskulttuureihin ja teksteihin. Pienten käyttökielenä ovat etenkin kehon viestit ja äännähdykset.

Lapsi tuottaa tekstejä

Alle kolmevuotias lapsi on aktiivinen toimija, ei pelkkä vastaanottaja. Hän tuottaa itsekin tekstejä esimerkiksi leikin lomassa jäsennellessään tai ryhmitellessään esineitä. Hän touhuaa aktiivisesti valmistaen itse itseään moninaiseen tekstimaailmaan. – Yhteisön monilukutaito helpottaa pienen lapsen ymmärtämistä.  Monilukutaito on parhaimmillaan sallivaa ja hyväksyvää suhtautumista kaikkeen siihen, miten pieni lapsi itseään ilmaisee. Se vaatii varhaiskasvatuksen opettajilta kykyä olla kuulolla ja läsnä sekä tarttua lapsen aloitteisiin.

Varhaiskasvatuksen opetuksessa tulevia opettajia valmennetaan havainnoimaan lasta ja tekemään päätelmiä näiden havaintojen perusteella. Lapsi tulee parhaiten ymmärretyksi silloin, kun havainnoinnit perustuvat monilukutaitoisiin tulkintoihin. Jos havainnointikieli on kapea, se voi estää ja blokata asioita.

Vaikka monilukutaidon käsite vaikuttaa pienten kohdalla ehkä keinotekoiselta, se auttaa varhaiskasvatuksen opettajia suuntaamaan toimintaa oikealla tavalla lasta tukevaksi. He eivät tule vahingossa tiputtaneeksi toiminnasta pois jotain tärkeää ajatellen, ettei sitä tarvita. – Lapsi tarvitsee kokemuksia siitä, että hän voi itse vaikuttaa asioihin ja hänellä on oikeus ilmaista mielipiteitään.

Hiekkalaatikko tekstimateriaalina

Aktiivisuus, osallisuus ja toiminta konkretisoituvat hiekkalaatikossa. Se on Sintosen mielestä loistava areena pienen lapsen monilukutaidon kehittämiseen. Hiekkalaatikossa on riittävästi ”avointa tekstimateriaalia”, jota lapset saavat työstää. Se on raamitettu ja rajattu.

Hiekkalaatikossa harjoitellaan muun muassa kaveri- ja tunnetaitoja. Asiat alkavat konkretisoitua, kun lapsi ottaa niistä selvää. Vierellä on kenties aikuinen, joka sanoittaa lasten tekemistä.

Käsillä toimiminen kehittää ajattelutaitoja ja helpottaa jäsentämään maailmaa kehittäen sitä kautta kieltä. Kieli on käsitteellistämisen tapa. Pieni lapsi elää vielä kaikki aistit auki ”kontrolloimattomassa virrassa”.

Alle kolmevuotiaiden lasten tapa tutkia ja tehdä asioita käsillään ja kehollaan on valtavan arvokasta. Siinä on Sintosen mielestä jotain samaa kuin mitä arkkitehti Juhani Pallasmaa kuvaa teoksessaan Ajatteleva käsi. Pallasmaan mukaan kosketusaisti yhdistää kokemuksemme maailmasta ja itsestämme kokonaisuudeksi. Keho tuottaa tietoa. Pallasmaan mukaan kaikki työkalut ovat pohjimmiltaan kehotyökaluja, koska tekemiseen liittyvät ruumis, aivot ja kädet.

Sintosen mielestä myös metsä on erinomainen monilukutaidon kehittymisen ympäristö. Se tarjoaa kaikille aisteille jotain. Lapsi pääsee möyrimään, haistelemaan ja maistelemaan ympäristössä, jossa muutos ja elävä kasvu ovat koko ajan läsnä.

Lukutaidon käsite laajenee

Monilukutaito ei arvota ketään. Joskus ajatellaan, että suomenkieliset lapset ovat monikulttuurisessa ryhmässä muita paremmassa asemassa. Mutta monilukutaito ei ole kielikysymys.

Sintonen on iloinen siitä, että lukutaidon käsitys on laajentunut. Esimerkiksi ennen arvostettiin tosi paljon lasta, joka osasi lukea kouluun mennessään. Nykyisin suhtaudutaan jo hyväksyvämmin siihen, etteivät kaikki ole kirjojen lukijoita. – Olen opettanut yliopistolla 20 vuotta, mutta vasta viime vuosina yliopisto-opiskelijat ovat alkaneet puhua avoimesti erilaisista lukemisen ja tiedon omaksumisen tavoistaan. Osa esimerkiksi oppii mieluiten podcasteja eli äänitiedostoja kuuntelemalla. He saattavat kysyä, voiko luennostani saada tallenteen, jota kuunnella myöhemmin. Toivon, ettei tulevaisuudessa kenenkään tarvitse tuntea itseään huonoksi siksi, ettei jaksa keskittyä kirjojen lukemiseen.

Lukemista on arvostettu eri aikoina eri tavalla. Esimerkiksi sodan jälkeisessä Suomessa kirjoen lukemista saatettiin pitää maaseudulla laiskuutena. Ahkerat ihmiset olivat työn touhussa, laiskat kököttivät kirjan äärellä. – Minä olen sitä ikäluokkaa, jolle opetettiin, että vain lukemalla voi menestyä. Nyt onneksi ajatellaan, että olemme moniaistisia olentoja, joita ei voi luokitella hierarkkiseen järjestykseen sen mukaan, miten kukakin elämää lukee.

Alle kolmevuotiaat lapset kasvavat maailmassa, jossa he voivat suuntautua ihan mihin vain. Laadukasta materiaalia on runsaasti tarjolla. Monilukutaito ei heikennä perinteisen kirjan arvoa vaan tuo rinnalle muita tekstityyppejä.

Sara Sintonen kannustaa varhaiskasvatuksen opettajia reflektoimaan omia erilaisiin lukutaitoihin liittyviä asenteitaan ja varmistamaan, etteivät he vahingossa arvota jotain taitoa ylitse muiden. Pieneltä lapselta ei pidä odottaa liikoja mutta ei myöskään aliarvioida häntä. Eikä mitään tekstityyppiä pidä laittaa toisen edelle.

Teksti Tiina Komi kuva Nina Kaverinen

Artikkeli on julkaistu Lastentarhassa 1/21, Alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatus -artikkelisarjassa.

Lastentarha on VOL:n jäsenetu ja tilattavissa yrityksiin ja yhteisöihin kuten päiväkoteihin: tilaukset vol.fi -> Lastentarha