Monta tapaa nähdä maailmaa

Katsomuskasvatuksen tavoitteena on yleissivistää ja tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettien kehittymistä sekä edistää keskinäistä ymmärrystä ja kunnioitusta.

Katsomus terminä viittaa jokaisen ainutlaatuiseen tapaan nähdä maailma ja antaa tapahtumille merkityksiä. Olivatko tähdet kohdillaan, jos jotakin oikein hyvää tapahtuu? Vai oliko se yliluonnollisen voiman johdatusta?”, havainnollistaa varhaiskasvatuksen professori
Arniika Kuusisto Helsingin yliopistosta.

Hän on tutkimuksissaan perehtynyt lasten arvoihin sekä siihen, miten he rakentavat maailmankuvaansa ja katsomuksiaan. Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus ei ole uskonnollista kasvatusta, vaan se tutustuttaa lapset erilaisiin maailmankatsomuksiin ja tapoihin sekä tukee lapsen katsomuksellisen ajattelun kehittymistä.

”Joka tapauksessa jokainen lapsi tulee erilaisesta taustasta, sillä moninaisuus on suurta myös vaikkapa luterilaisuuden ja islamin sisällä: ei ole kahta identtistä muslimiperhettä tai luterilaista
perhettä.”

Varhaiskasvatukseen on tullut velvoite laatia toimipaikkakohtainen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa. ”Se tarjoaa hyvän mahdollisuuden päivittää yhteistä käsitystä katsomuskasvatuksesta: miten se toteutuu ja miten sitä pitäisi kehittää.”

Päiväkodin varhaiskasvatus on Kuusiston mukaan eräänlainen välitila kodin ja yhteiskunnan välillä. Siellä voi turvallisessa tilassa harjoitella katsomuksellisen moninaisuuden kohtaamista ja
toisen kunnioittamista. Lapsi rakentaa arvomaailmaansa ja katsomuksellista identiteettiä arjen kohtaamisten ja havaintojen pohjalta. Avainasemassa on päiväkodin henkilöstön
herkkyys ja avoimuus lapsen ihmettelylle ja kysymyksille.

”Neutraalia kasvatusta ei ole. Jokainen aikuinen ja opettaja on myös arvokasvattaja. Ellemme tiedosta, mitä arvoja välitämme, silloin välitämme arvojamme ei-tietoisesti. ”

Lapsilla on oikeus tietää

Lapset ihmettelevät, pysähtyvät isojen elämänkysymysten äärelle, kuten mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Isovanhempi on kuollut tai metsäretkellä nähdään kuollut lintu.

”Myös meneillään olevat kriisit voivat aiheuttaa lapsille pelkoja ja ahdistusta. Isojen kysymysten ääreen pysähtymällä varhaiskasvatuksessa voidaan tukea jokaisen lapsen olemassaoloonliittyvää hyvinvointia ja selviytymiskykyä, eksistentiaalista resilienssiä.”

Kuusisto rohkaiseekin varhaiskasvatuksen opettajia toteuttamaan katsomuskasvatusta linjausten mukaisesti ja avaamaan huoltajille, mitä se tarkoittaa.

”Lapsilla on oikeus tietää, mistä vaikkapa joulu juontaa juurensa. Se kuuluu yleissivistykseen. Rinnalle voi tuoda muita katsomusperinteitä, kuten hanukkaa, vaikka koko ryhmä edustaakin muodollisesti samaa katsomusperinnettä.”

”Lapsilla on oikeus tietää, mistä vaikkapa joulu juontaa juurensa. Se kuuluu yleissivistykseen”

Kuusisto kertoo kauhuesimerkin siitä, mitä voi tapahtua, ellei asioista uskalleta puhua niiden oikeilla nimillä. Eräässä ruotsalaistutkimuksessa kerrottiin lapsille järjestetystä pääsiäiskirkkovierailusta, jossa Raamatun pääsiäistapahtumista kertoi tipuasuun pukeutunut aikuinen. Niinpä eräs lapsi kuvasi päivän tapahtumia vierailun jälkeen piirtämällä ristiinnaulitun tipun.

Kuusisto kehottaa myös pohtimaan, onko Halloween kaikille sopiva, neutraali ja turvallinen juhlaperinne. Paholais- tai hirviöasuihin sonnustauminen pelottaa osaa lapsista eikä muutenkaan ole kaikkien perheiden mieleen.

”Juuri nyt tarvitsemme yhteiskunnassa taitoa nähdä asioita eri näkökulmista. Tarvitsemme myös moninaisuuden ymmärtämistä ja kunnioittamista. Ymmärrys lisää empatiaa ja hälventää ennakkoluuloja. Lapsemme kasvavat joka tapauksessa osana monikulttuurista ja monikatsomuksellista maailmaa.”

Teksti Tuija Siljamäki, kuva Nina Kaverinen