Perusturvallisuutta ja tunnetaitoja rakentamassa

Pienten ryhmässä, jos missä, tarvitaan opetus- ja kasvatustaitoja. Varhaiskasvatuksen opettaja rakentaa ryhmän toimintakulttuuria ja varmistaa, että kaikki tiimin jäsenet toimivat sensitiivisesti. Hän huolehtii siitä, että lapsen annetaan harjoitella omatoimisuutta, mutta häneltä ei vaadita enempää kuin hänen kehitystasonsa sallii.

Alle kolmevuotiaiden lasten ryhmässä työskentelevältä varhaiskasvatuksen opettaja Susanna Jauhiaiselta kysytään aina silloin tällöin, milloin hän vaihtaa esiopetuksen puolelle, onhan hän sentään maisteri. Jauhiainen kiinnostui alle kolmevuotiaiden pedagogiikasta jo tehdessään lastenhoitajan sijaisuuksia ja toimiessaan monta vuotta avustajana. Hän haluaa tehdä töitä nimenomaan pienten kanssa.

Pienet lapset ansaitsevat opettajan, joka rakentaa ryhmän toimintakulttuuria ja luo turvallisen ilmapiirin. Toisen ja kolmannen ikävuoden välillä tapahtuu valtavasti asioita.

– Alle kolmevuotiaiden ryhmässä tarvitaan opettajaa, joka tietää, miten pienen lapsen aivot kehittyvät ja muistuttaa tästä myös tiiminsä muita jäseniä.

Jauhiainen työskentelee Päiväkoti Franzéniassa Helsingissä. Tiimiin kuuluu kaksi varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa. Jauhiainen on tiimin pedagoginen johtaja. Hän kantaa vastuun siitä, että toiminta on vasun mukaista.

Oppiminen tapahtuu turvassa

Varhaiskasvatuksessa aloittava alle kolmevuotias lapsi on yleensä ensimmäistä kertaa elämässään pidempään poissa kotoa. Hän opettelee maailmaan ja ympärillään oleviin ihmisiin luottamista. Perusturvallisuus on vasta rakentumassa.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on se, että lapsi kehittyy, oppii ja kasvaa. Tämä on täysin mahdollista vasta sitten, kun lapsen perusturva on kunnossa. Siksi varhaiskasvatuksen henkilöstön on tärkeä panostaa siihen, että lapsi luottaa heihin ja uskaltaa luottaa itseensä. Jos lapsi ei luota ympäristöönsä, hän ei lähde tutkimaan ja oppimaan uusia asioita.

Luottamuksen vahvistaminen lähtee Jauhiaisen mukaan ensi kohtaamisesta. Aina, kun ryhmään tulee uusi lapsi, Jauhiainen rakentaa toimintaympäristön sellaiseksi, että se tukee lapsen ensimmäisiä askelia varhaiskasvatuksessa ja uudessa ryhmässä. Lapsen täytyy saada kokea, että hänestä ollaan kiinnostuneita, häntä kohdellaan myötätuntoisesti, kun häntä harmittaa ja hänen kanssaan innostutaan silloin, kun hän itsekin innostuu.

– Perusluottamus rakentuu nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemusten kautta.

Usein puhutaan, että pienet ikävöivät vanhempiaan päiväkodissa. Jauhiainen on sitä mieltä, että kun lapsen kohtaamiseen panostetaan riittävästi ja hän saa tarvitsemaansa apua ja tukea, pienkin lapsi viihtyy varhaiskasvatuksessa.

Sensitiivisyyden vaatimus toteen

Susanna Jauhiainen muistuttaa, että varahaiskasvatuksen perusteissa nostetaan useassa kohdassa esiin sensitiivisyys. Se tarkoittaa käytännössä sitä, ettei yksikään varhaiskasvatuksessa työskentelevä voi olla olematta sensitiivinen. Tiimin pedagogisen johtajan tehtävä on varmistaa, että kaikki toimivat sensitiivisesti.

– Jos huomaan, ettei tiimini jäsen ole jossain tilanteessa sensitiivinen, puutun asiaan. Mietin myös, voisiko kyseistä tilannetta rakentaa eri tavalla.

Sensitiivisyydestä keskustellaan Jauhiaisen tiimissä niin paljon, ettei ongelmatilanteisiin puuttuminen ole vaikeaa, eikä kukaan ota puutteita henkilökohtaisesti. Jauhiainen reflektoi jatkuvasti myös omaa toimintaansa ja puhuu siitä ääneen muille. Hän saattaa esimerkiksi todeta sensitiivisyytensä kärsivän perjantain retkillä ja pohtia, mistä se mahtaa johtua. Samalla tavalla hän reflektoi tiiminsä varhaiskasvatuksen lastenhoitajia eri tilanteissa.

– Saatan esimerkiksi kertoa huomanneeni, että iltapäivisin lasten kanssa ulos lähdettäessä hoitajan ja lasten välillä on kireyttä. Pohdimme yhdessä, mistä se johtuu ja mitä voisimme tehdä toisin. Opettajana minun on uskallettava tarttua puutteisiin, muuten en tee työtäni kunnolla.

Franzéniassa videoidaan aina välillä lapsiryhmän toimintaa esimerkiksi pukemistilanteissa. Niihin palaaminen jälkeenpäin on osoittautunut hedelmälliseksi tavaksi kehittää toimintakulttuuria ja henkilöstön sensitiivisyyttä. Käytössä on myös viisiportainen sensitiivisyysmittari, jonka avulla voi tarkastella omaa herkkyyttään eri tilanteissa. Jos sensitiivisyys laskee esimerkiksi aamutilanteissa ykkös- tai kakkosportaalle, ratkaisua etsitään keskustellen.

Ilon kautta uusia taitoja

Perusturvallisuuden ja luottamuksen rakentamisen lisäksi varhaiskasvatuksessa on tärkeä tukea alle kolmevuotiaiden itsenäisyyttä ja omatoimisuutta. Esimerkiksi pukiessa on tärkeä antaa lapsen harjoitella pukemista. Lapsen täytyy saada tehdä itse asioita, vaikka se oli hidasta ja opettaja tai hoitaja pääsisi helpommalla, kun tekisi asian itse: nostaisi lapsen penkille tai kantaisi hänet rappuja ylös. Lapselle täytyy antaa mahdollisuus tehdä itse ja harjoitella asioita ilon, leikin ja kannustuksen kautta.

– Nämä tilanteet eivät aina suju auvoisesti ja niissä tarvitaan sensitiivisyyttä.

Moni 2–3-vuotias on tahtoiässä, jolloin lapsen oma tahto kehittyy. Hän harjoittelee joka päivä päätösten tekemistä ja pettymysten sietämistä. Lapsi hakee tasapainoa autonomian ja takertuvuuden suhteen. Hän ei vielä pysty käsittelemän omia tunteitaan vaan tarvitsee siihen kanssasäätelijää.

Jauhiainen voi kysyä harmiaan tai pettymystään itkevältä lapselta, miten voisi auttaa tätä. Lapsi saattaa haluta syliin, hän pyytää päästä katsomaan tunnekuvia tai haluaa mennä yksin istumaan hetkeksi. Kahden vuoden aikana lapset oppivat päiväkodissa monenlaisia tunteiden käsittelytaitoja.

Joskus tahtoikäiseltä lapselta palaa totaalisesti pinna. Hän ei esimerkiksi halua pukea villasukkia jalkaansa vaan menettää täysin malttinsa. Näissä tilanteissa Jauhiainen pyrkii keskittymään mahdollisuuksien mukaan kokonaan lapseen ja tämän tunnekuohuun.

– Joskus on hyvä antaa lapsen vain itkeä sen sijaan, että alkaisi kysellä, mikä häntä harmittaa. Maailmaan mahtuu surua. Jälkeenpäin, kun lapsi on rauhoittunut, hänen kanssaan voi jutella. Lasta ehkä harmitti se, ettei hänellä ollut punaisia villasukkia.

Päiväkodissa on paljon tunnemateriaalia, esimerkiksi kirjoja. Keskustelussa voi ottaa avuksi jonkun tutun kirjan tapahtuman ja muistella, miten kirjassa kävi. Lapset pitävät myös tunnekellosta.

Pienille lapsille, joiden kieli ei vielä ole yhtä kehittynyttä kuin isommilla, kuvat ovat tärkeitä. Lapsi saattaa hermostua täysin, jos hänelle sanoo, että välipalan jälkeen mennään pukemaan ja lähdetään ulos. Sen sijaan, jos hänelle näyttää samat asiat kuvina ja kertoo niiden avulla, mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu, lapsi suhtautuu asiaan tyynesti.

Kuvat ylläpitävät lapsen toimintaa. Hän voi kommunikoida kuvien välityksellä. Kuvat ja muut ulkoiset esineet vievät tunnekuohussa huomiota lapsesta hänen ulkopuolellaan olevaan asiaan, mikä helpottaa tunteen sietämistä tai laimentaa sitä.

Kuvista on hyötyä myös tukea tarvitseville lapsille. Varhaiskasvatuslakiin on tulossa muutos, joka parantaa myös alle kolmevuotiaiden lasten oikeutta saada tarvitsemaansa tukea. Susanna Jauhiaisen mielestä on hienoa, että lapsella on mahdollisuus saada tukea jo varhain. Varhaiskasvatuksen opettajana hän tunnistaa lasten erilaiset tuen tarpeet.

Teksti Tiina Komi kuva Nina Kaverinen

Artikkeli on julkaistu Lastentarhassa 3/21, Alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatus -artikkelisarjassa.

Lastentarha on VOL:n jäsenetu ja tilattavissa yrityksiin ja yhteisöihin kuten päiväkoteihin: tilaukset vol.fi -> Lastentarha