Presidentti Tarja Halonen: Tarvitsemme päätä ja sydäntä

Presidentti Tarja Halosen mielestä varhaiskasvatus tarjoaa lapsille mahdollisuuden oppimisen iloon.  Ensi vaikutelma oppimisesta vaikuttaa siihen suhtautumiseen läpi elämän.

Kun presidentti Tarja Halonen oli lapsi, hänet erotettiin Ebeneserin lastentarhasta, koska hänen vanhempansa erosivat. Avioeroa pidettiin tuohon aikaan sopimattomana, eikä eroperheen tytärtä haluttu ”malliseimeen”.

Niin Halosen omassa lapsuudessa kuin vielä hänen tyttärensäkin lapsuudessa lastenhoitajia etsittiin kaupan ilmoitustauluilla. Osalla perheistä oli kotiapulaisina maalta kaupunkiin muuttaneita tyttöjä. Jos perheellä kävi hyvä tuuri, lastenhoitajat olivat hyviä. Aina ei käynyt. Halonen on puolustanut lasten oikeutta varhaiskasvatukseen jo yli viisikymmentä vuotta. Hän oli ensimmäistä kauttaan SDP:n kansanedustajana, kun päivähoitolaki astui voimaan.

”Vaikka päivähoitoa oli tuolloin jo tarjolla sosiaalisin perustein, suurin osa lapsista hoidettiin ilman takuita siitä, että hoito oli hyvää. Käytössä oli hyvinkin villejä tapoja.”

Moni asia on muuttunut matkan varrella, mutta varhaiskasvatuksen merkitys kyseenalaistetaan aika ajoin yhä uudelleen. Keinotekoiset vastakkainasettelut esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja kotihoidon välillä jatkuvat vuosikymmenestä toiseen. Halonen muistuttaa, että moni yhdistää suvereenisti kotiäitiyden ja uraäitiyden. Ne vuorottelevat.

Pehmeä tie opiskeluun

Haastattelupäivänä Halonen hämmästelee suuresti arvostamansa psykologian emeritaprofessori Lea Pulkkisen kommentteja varhaiskasvatuksesta. Kansan Uutiset siteerasi Pulkkisen Tiedeakatemialle antamaa haastattelua KU.fi -sivuilla ilmestyvässä artikkelissaan. Pulkkisen mukaan lapsuus valjastetaan varhaiskasvatuksen nimissä osaksi opinpolkua. Halonen sanoo, että varhaiskasvatuksessa oppiminen ei tarkoita koulumaista opiskelua vaan kokonaisvaltaista kasvatusta, jossa oppimista tapahtuu kaikissa tilanteissa. Parhaimmillaan lapset pääsevät nauttimaan uuden oppimisesta. Huoli resurssien riittävyydestä on aina aiheellinen.

”Oppiminen kuuluu lapsuuteen siinä missä leikki ja luovuuskin. Ihmisillä on usein väärä kuva opetuksellisuudesta. Koulu on monissa muissa maissa muodollisempaa kuin meillä.”

Presidentti Halosesta varhaiskasvatus valmentaa lapsia pehmeällä tavalla oppimiseen. Ei ole yhdentekevää, millainen ensi vaikutelma oppimiseen syntyy: kokeeko lapsi sen ilona ja mukavana seikkailuna vai pelottavana asiana.

”Varhaiskasvatus valmentaa lasta siihen, että oppiminen kuuluu kaikkiin elämänvaiheisiin. Suomessahan varsinainen koulunkäynti alkaa verrattain myöhään.”

Varhaiskasvatus valttikorttina

Lasten kotihoidon puolustajat vetoavat siihen, että lapsi tarvitsee turvaa ja hoivaa. Presidentti Halonen uskoo, että turva ja hoiva on mahdollista toteuttaa myös varhaiskasvatuksessa. Se vaatii vain osaavaa henkilökuntaa ja riittävästi resursseja.

”Resurssien riittävyys on ollut, ja on yhä varhaiskasvatuksessa todellinen ongelma.”

Suomeen toivotaan työperäisiä maahanmuuttajia. Presidentti muistuttaa, että tänne muuttavilla ihmisillä on muutakin elämää kuin tehdä töitä suomalaisille. Moni haluaa työn ohella myös perheen. Siksi kannattaa miettiä, mitä me voimme tehdä maahanmuuttajien kotouttamiseksi. Varhaiskasvatus tarjoaa tähän tärkeän väylän.

”Ne perheet, joiden lapset ovat olleet varhaiskasvatuksessa, ovat olleet tyytyväisiä. Tämä toimii myös toisinpäin. Lapset oppivat, että nykysuomalaisuus on monivivahteista.”

Varhaiskasvatus ei ole maalissa

Presidentti Tarja Halonen täyttää jouluaattona 80 vuotta. Hänen elinaikanaan suomalaisuus ja Suomi ovat muuttuneet. On kuljettu pitkä matka ajasta, jolloin avioeroa pidettiin häpeällisenä ja pienet lapset erotettiin vanhempiensa eron vuoksi lastentarhasta. Tasa-arvo on lisääntynyt ja tätä kehitystä on osaltaan mahdollistanut muun muassa lasten oikeus varhaiskasvatukseen.

Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta säädettiin vuoden 1985 päivähoitolain uudistuksessa, ja se laajeni koskemaan kaikkia alle kouluikäisiä lapsia vuonna 1996. Kaikki kunnat, esimerkiksi Espoo, eivät vielä 1980-luvulla helpolla suostuneet lain vaatimiin uudistuksiin. Kyse oli rahasta ja arvoista. Halonen muistelee, miten hän sosiaaliministerinä ollessaan kiersi 1980-luvun lopussa kuntia ja kehotti näitä noudattamaan lakia.

”Kuntien hallituksissa tuli aina sopivasti kiire lain täyteen panoon, kun ministeri ilmoitti vierailustaan.”

Sipilän hallitus antoi kunnille oikeuden rajoittaa varhaiskasvatusoikeutta vuonna 2016. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea totesi lakimuutoksen olevan Euroopan sosiaalisen peruskirjan vastainen. Eduskunta poisti rajoituksen vuonna 2019.

”Aina, kun valtion menoja halutaan pienentää, käyttöön otetaan miesten suuresti rakastama keittiöväline: juustohöylä. Rahaa riittää raskaan teollisuuden puolelle mutta ei palveluihin.”

”Samat asiat nousevat yhä uudelleen esiin. Se on ymmärrettävää. Varhaiskasvatus ja koulutus ei ole maali, joka kerran saavutettuaan pysyy, vaan prosessi, jota pitää huoltaa ja hoitaa muuttuvissa tilanteissa.”

Ei tyhmiä säästöjä

Presidentti Halonen toivoo, ettei varhaiskasvatuksessa säästetä henkilöstön määrässä. Hänestä varhaiskasvatuksen laatu ja henkilöstön määrä kytkeytyvät toisiinsa.

”Ei kannata säästää tyhmästi, eikä leikata resursseja. Ammattilaiset tietävät, kuinka paljon varhaiskasvatukseen tarvitaan opettajia, kuinka paljon lastenhoitajia. Lisäksi olisi hyvä, jos varhaiskasvatuksessa työskentelisi kulttuuritulkkeja, jotka auttavat esimerkiksi eri kulttuurien ymmärtämisessä ja ystävällisessä suhtautumisessa erilaisuuteen.”

Presidentti Tarja Halonen on ylpeä siitä, ettei suomalainen varhaiskasvatus ole mikään lasten parkkipaikka. Sillä on pitkät perinteet ja varhaiskasvatuksessa katsotaan lasten parasta.

”Laadukas varhaiskasvatus tarvitsee panostusta tutkimukseen ja kehitykseen. Tieto ei silti sinällään riitä, vaan sitä täytyy hyödyntää niin päätöksenteossa kuin käytännön kasvatustyössä. Tarvitsemme sekä päätä että sydäntä oivalluksen synnyttämiseen.

teksti Tiina Komi kuvat Eeva Anundi