Professori Minna Hannula-Sormunen: Pikkumatikkaa ilon kautta

”Varhaiskasvatus on se aika, jolloin matemaattisen ajattelun kivijalka luodaan”, sanoo Turun yliopiston ­kasvatustieteen professori Minna ­Hannula-Sormunen.

Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että varhaisten matemaattisten taitojen harjoitteluun kiinnitetään hälyttävän vähän huomiota. Tämä näkyy koulutulokkaiden matemaattisissa taidoissa.

– Osalla lapsista nämä taidot ovat neljävuotiaan tasolla, Minna Hannula-Sormunen toteaa.

On päiväkoteja, joissa matemaattisten taitojen harjoittelu jää aivan liian vähäiseksi.

– Alle kouluikäinen tutkii, ihmettelee ja harjoittelee leikin avulla matemaattisia taitoja. Lapsi voi myös oma-aloitteisesti kiinnittää huomiota ympäristössään oleviin matemaattisiin piirteisiin, kuten lukumääriin. Lapsen kiinnostus voi kuitenkin sammua, jos opettaja ei lähde siihen mukaan.

Matematiikka saa monen varhaiskasvatuksen opettajan mieleen ikäviä muistoja kouluajoilta ja varhaisten matemaattisten taitojen harjoittelu saatetaan ymmärtää asiana, josta leikki on kaukana.

– On muistettava, ettei kyseessä ole koulumatikka, jossa istutaan kynä kädessä oppikirjan äärellä. Varhaisten matemaattisten taitojen harjoittelun voi ottaa mukaan lähes kaikkeen arjen toimintaan, siihen opettaja tarvitsee vain ”matikkalasit” silmilleen.

Matematiikan voi ottaa mukaan esimerkiksi ruokailuun: ”Minä otan kaksi mandariinin lohkoa ja sinä kolme”. Ja pukemiseen: ”Nyt laitetaan kaksi sukkaa kahteen jalkaan.”

“Varhaisten ­matemaattisten ­taitojen ­harjoittelun voi ottaa mukaan ­lähes kaikkeen arjen toimintaan.”

Pikkumatikkaa ilon kautta

Varhaiskasvatuksessa puhutaan paljon lapsen kielellisten taitojen kehittymisestä ymmärtämättä useinkaan, että kielelliseen kehittymiseen vaikuttaa myös matemaattisten taitojen harjoittelu. Minna Hannula-Sormusen mukaan tässä on tärkeää muistaa myös monikieliset lapset.

– Laskemiseen liittyvissä leikeissä ja toiminnoissa voi lapsen oman äidinkielen ottaa mukaan, jos se on mahdollista. Tuen avulla monikielisten lasten taidot ovat kehittyneet samaan tahtiin suomenkielisten lasten kanssa.

Opettajan on tuotava lasta ympäröivän kulttuurin matemaattiset piirteet näkyviksi. Osa lapsista osaa itsekin kiinnittää niihin huomiota, mutta osa ei, jolloin aikuisen tehtävänä on herätellä lasta.

– Jos opettaja jää odottamaan lapsen kiinnostuksen heräämistä, voi lapsi jäädä taidoiltaan muista lapsista jälkeen.

Matematiikan voi ottaa luontevaksi osaksi kaikkea päiväkodin toimintaa; askarteluun, piirtämiseen, rakentamiseen ja lukuisiin erilaisiin leikkeihin.

– Esimerkiksi joulun alla voi ohjelmaan ottaa vaikkapa ”piparimatikkaa”. Kuinka monta piparia mahtuu yhteen riviin? Entä allekkain? Kuinka monta possupiparia on pellillä? Entä sydänpiparia? Kumpia on enemmän?

Teksti Anne Tarsalainen Kuvat Johanna Lehtinen