Taaperoleikin taikaa

Pienimpien lasten leikin ohjaaminen vaatii pedagogeilta tarkkanäköisyyttä ja sensitiivisyyttä. Leikki luo pohjan lukemattomille tarpeellisille taidoille.

Mitä voi leikkiä taaperoiden kanssa suuressa salissa, jossa ei ole juuri mitään kalusteita? Vaikka Karhu nukkuu -leikkiä!  Lauletaan yhdessä Karhu nukkuu -laulua, jonka aikana pienet ”nukkuvat” salin toisessa päässä. Kun karhu herää, he juoksevat nopeasti salin toiseen päähän. – Tässä leikissä yhdistyvät laulu ja liikunta, ja meidän pienet jaksoivat leikkiä tätä yhden kokonaisen kevään, kertoo varhaiskasvatuksen opettaja Päivi Erkkilä.

Taaperot leikkivät ilman sanoja

– Alle 3-vuotiaille leikki on kaikki, sanoo Erkkilä. – Se luo pohjan niin kielen, sosiaalisten taitojen kuin motoristen taitojenkin kehitykselle. Mitä leikkisämpää pienten arki on, sitä paremmin he voivat.

Taaperoikäisten leikki voi olla ääntelyitä: pieniä kukkuu-leikkejä tai sitten hyvin fyysistä: kärryjen työntämistä, rymyämistä, peuhaamista, laululeikkejä. Leikkiin voi nivoa kaiken tärkeän aina liikunnasta vieraiden kielten opetteluun saakka.

Taaperoikäisillä ei välttämättä ole vielä paljon sanoja, mutta yhteyden löytäminen on tärkeä osa leikkiä. Varsinkin hoitosuhteen alussa erilaiset tutustumisleikit ovat tärkeitä. – Mennään piiloon, löydetään, tullaan löydetyksi tai moikkaillaan puun takaa pihalla. Tehdään majoja. Se on riemullista yhdessäoloa, Erkkilä huomauttaa.

Varhaiskasvatuksen opettaja, psykologi Erja Rautamies korostaa myös esineleikkien merkitystä lapsen kognitiiviselle ja kielelliselle kehitykselle. – Esineleikit opettavat paitsi silmän ja käden yhteistyötä, myös muotoja, luokittelua ja syy-seuraussuhteita, kunhan lasta tuetaan keskittymään ja sanoittamaan leikkiä. Kahden, kolmen vuoden ikäinen lapsi on tärkeässä kehitysvaiheessa. Hän siirtyy vähitellen rinnakkaisleikistä yhteisleikkiin ja kuvitteelliseen leikkiin. Mopoilla huristelu eestaas voi olla yhteisleikkiä, vaikka ei sanottaisi sanaakaan.

Ohjaaja on sensitiivinen

Varhaiskasvatuksen opettajan rooli leikin ohjaajana on Erkkilän ja Rautamiehen mielestä erittäin tärkeä varsinkin alle 3-vuotiaiden ryhmässä. He pitävät huolta leikin edellytyksistä. – Opettaja näkee, kuulee, on sensitiivinen. Hän voi olla kanssaleikkijä, malli ja toisaalta mahdollistaja tarjoamalla rekvisiittaa lasten käyttöön. Se voi olla päähine tai lääkärin laukku, mikä vain mikä kannattelee leikkiä. Myös havainnoiminen on tärkeää. Huomaamme ystävyyssuhteiden alut ja kannustamme niihin vaikkapa pienryhmäjakojen suunnittelemisessa, sanoo Erkkilä.

Rautamiehen mukaan alle kaksivuotiaalla lapsella kuvitteellinen leikki vasta orastaa, siksi hän tarvitsee aikuisen tukea huomion suuntaamisessa ja ylläpitämisessä sekä kuvitteelliseen leikkiin johdattamisessa. – Opettaja sanoittaa lapsen toimia ja suuntaa huomiota hienovaraisesti jo eteenpäin, jotta leikki jatkuu: onko nukke kipeänä, tarvitaanko lääkärivälineitä? Ei kuitenkaan niin, että aikuinen olisi pääosassa.

Jo kaksivuotias voi heittäytyä roolileikkiin, varsinkin aikuisen avustuksella. – Hänen on paljon helpompi eläytyä vaikkapa karhun rooliin, jos hän saa karhupäähineen. Aikuinen voi myös auttaa esimerkiksi roolijaossa: haluatko sinä olla karhu?

Opettaja rikastuttamassa leikkiä

Vaatimatonkin tila voi innostaa mielikuvitusleikkiin. Esimerkiksi nukkumatilan sängyt voivat olla laivoja. – Joku lapsista voi ottaa roolin muonituksessa. Laivat voivat seikkailla eri maissa, vaikka missä. Olennaista on, että leikkiin tarvittavat tavarat ovat helposti saatavilla ja että tila on helposti muunneltavissa. Sillä tavoin lasten leikkiä pystyy rikastuttamaan, Erkkilä sanoo.

Jotta opettaja voi rikastuttaa lapsen leikkiä, hänen on oltava herkkä kuuntelemaan pieniäkin vinkkejä. Esimerkiksi se, mitä lapset katsovat, kertoo heidän kiinnostuksenkohteistaan. Tarvitaanko ravintolaleikkiin lisää astioita tai ruoka-aineita?  – Tutkimuksissa korostetaan, miten tärkeää on huomata pienten lasten kommunikoivat eleet, jotka voivat olla hyvinkin pieniä: osoittamista, tarjoamista, näyttämistä tai katsomista. Silloin lapsi tuntee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi, sanoo Rautamies.

Erkkilä pitää kuulluksi ja nähdyksi tulemista sosiaalisen kehityksen juurena. – Kun lapsi saa näitä kokemuksia pienten ryhmässä, se vaikuttaa itsetuntoon, ryhmään osallistumiseen ja siihen, uskaltaako lapsi ilmaista mielipiteitään. Näiden kokemusten myötä lapsesta voi tulla rohkea, Erkkilä täydentää.

Leikilliset päivät

Rautamiehen mukaan rikkaan, pitkäkestoisen leikin edellytyksenä on leikkirauha, pysyvät kaveri- ja aikuissuhteet sekä laadukas pedagoginen ohjaus.

Erkkilä on huomannut, että leikki alkaa monesti aikuisen ja lapsen keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Pikku hiljaa mukaan tulee muita lapsia, sitten lapset alkavat leikkiä keskenään ja lopulta koko ryhmä leikkii keskenään. – Myös siirtymätilanteet, kuten pukeminen tai riisuminen, voivat liittyä leikkiin. Vessakäynteihinkin voi liittää leikkiä vaikkapa vessalaululla. Voimme tehdä koko päivästä leikillisen!

Leikin ohjaamisessa on tärkeää huomata lasten ideat ja tarpeet sekä pitää erilaiset leikkijät mukana, mahdollistaa kaikille lapsille oman taitotasonsa mukainen osallistuminen leikkiin.

Temperamenttierot vaikuttavat siihen, kuka haluaa olla esillä, kuka tarkkailla sivusta.– Toiset ovat tyytyväisiä saadessaan seurata leikkiä sivusta ja tarkkailla. Opettajalta vaaditaan tarkkanäköisyyttä tunnistaa, mistä lapsi nauttii, Erkkilä. – Jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus leikkiä myös yksin, huomauttaa Rautamies.

Hyvässä leikin ohjaamisessa on Rautamiehen mukaan kyse lapsen tarpeisiin vastaamisesta, joista tärkeimpiä ovat tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi sekä tarve tulla hyväksytyksi ryhmään. – Lasten pitäisi saada näitä ryhmään kuulumisen kokemuksia pitkin päivää, Erkkilä huomauttaa.

Ryhmään kuulumisen tunne on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnille. Se ehkäisee kiusaamista ja rakentaa tasavertaista ryhmädynamiikkaa. Se on kaiken tunnekasvatuksen ja myös empatiataitojen alusta.

Taaperoleikin välineet

• Alle 3-vuotiaiden leikkivälineissä tärkeää on tukea liikkumista. Patjat, liukumäet, pallot sekä mopot, kärryt ynnä muut työnnettävät tai vedettävät lelut ovat hyviä. Lisäksi tarvitaan avointa tilaa tai käytävää, jossa voi liikkua vapaasti.
• Mitä pienemmät lapset, sitä realistisemmat lelut. Kotileikkivälineet astioineen ja leikkikodinkoneineen, joiden avulla voi imitoida aikuisten töitä, ovat parhaita.
• Duplot ja muut rakenteluvälineet, joilla voi harjoitella hienomotoriikkaa
• Lääkärileikkivälineet.
• Autot, parkkihallit.
• Radan rakentaminen on oivallinen alku yhteisleikille.
• Roolileikkivälineet: hatut, päähineet ja vaikkapa huivit tanssia sulostuttamaan.

Lisää aiheesta:

Annukka Pursi:  Osallisuusideologiasta lasten osallistumisen mahdollisuuksien konkreettiseen tunnistamiseen ja tukemiseen leikkitilanteissa

Tutkittua varhaiskasvatuksesta: aikuinen-on-yhteisollisen-leikin-keskushahmo-taaperoryhmassa/

Teksti Tuija Siljamäki

Kuva Hanna-Kaisa Hämäläinen

Artikkeli on julkaistu Lastentarhassa 2/2020.

Lastentarha on VOL:n jäsenetu ja tilattavissa yrityksiin ja yhteisöihin kuten päiväkoteihin.