Toimimme tunnetaitojemme varassa

Varhaiskasvatuksen opettajat ja hoitajat opettavat lapsille tärkeitä tunnetaitoja. Työyhteisön sisäisissä tunnetaidoissa voi kuitenkin olla parantamisen varaa.

Varhaiskasvatuksen tiimit jakavat keskenään lapsiin ja perheisiin liittyviä tunteita, mutta tiimin keskinäisistä tunteista on vaikeampi puhua. Etenkin kielteisiksi koetuista tunteista vaietaan ja ne jäävät vellomaan työyhteisöön.

Työ- ja organisaatiopsykologi Mikael Saarinen tuntee moniammatillisten tiimien haasteet. Hän muistuttaa, että tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseen. – Olemme koko ajan tietoisia toistemme tunnetiloista, skannaamme ja peilaamme samoja tunteita kuin työkaverit. Teemme tulkintoja toistemme tunteista. Tosin tulkinnat osuvat usein väärään.

Oma tunnetila värittää tulkintoja. Kiireisenä, jännittyneenä tai ärtyneenä maailman näkee kielteisempänä ja mustavalkoisempana kuin esimerkiksi rakastuneena tai innostuneena.

Oma tunnehistoria ja lapsuusajan kiintymyssuhteet vaikuttavat siihen, miten tulee toimeen tunteidensa kanssa: Osaako reflektoida niitä rauhallisesti vai toimiiko tunteiden vallassa? Uskaltako ilmaista vaikeita tunteita vai näkeekö ne häiriötekijöinä, joita pitää vältellä? Toimimme tunnetaitojemme varassa.

Havainnointi kehittää tunnetaitoja

Tunnetaitoja voi opetella ja kehittää sekä yksin että työyhteisössä. Saarinen suosittelee hyödyntämään kirjoja ja elokuvia. – Taide kertoo ihmisenä olemisen hankaluuksista.

Kun valitsee leffan, jossa on voimakkaita tunteita, voi miettiä, keneen henkilöön samastuu, ketkä taas tuntuvat hankalilta tyypeiltä – ja miten häneen suhtaudutaan. Jos jollain elokuvan henkilöistä on muita parempi kontakti hankalaan tyyppiin, kannattaa seurata, miten hän toimii. – Koko tiimi voisi joskus mennä yhdessä leffaan ja sen jälkeen keskustelemaan siitä. Yhdessä voi pohtia, millaisia hahmoja meidän työyhteisössämme on.

Varhaiskasvatuksen henkilöstö on yleensä kiinnostunut itsensä kehittämisestä. Keskustelua voi avittaa kertomalla omista kokemuksistaan. Myös huumori on tärkeää. Se helpottaa vaikeiden tunteiden käsittelyä.

Tunnetaitoja voi treenata havainnoimalla ihmisiä työmatkalla julkisissa liikennevälineissä ja pohtia itsekseen, mitä muista ihmisistä näkee ja miten näkemänsä kokee. Huomio kiinnittyy usein poikkeavasti käyttäytyviin, mutta välillä on hyvä havainnoida ihan tavallisia ihmisiä.

Omia tunnetaitoja voi kehittää tunnepäiväkirjan ja kiitospäiväkirjan avulla. Tunnepäiväkirjaan kirjataan asioita, jotka ovat herättäneet tunteita päivän aikana ja reflektoidaan niitä. Päiväkirjan sivuilla voi pohtia, miksi koki jonkun vanhemman tai tilanteen rasittavaksi ja miettiä, miksi reagoi näin.

Kiitospäiväkirjaa voi pitää esimerkiksi kirjoittamalla joka päivä 3-5 asiaa, joista on juuri tänään kiitollinen. Niiden kirjaaminen lisää positiivisten asioiden huomaamista ympärillään.

Small talk ei ole turhaa

Tunnetaidoissa keskeistä on kyky jakaa tunteita muiden kanssa. On tärkeä kysyä työkavereilta, millainen aamu hänellä oli, vaikka se ei oikeasti kiinnostaisi, ja kertoa omasta aamustaan. Small talk ei ole turhaa, vaikka sitä ei meillä hirveästi arvosteta. – Ajattelemme, että tunteen pitää olla aito mutta kyllä tunteita saa feikata. Ihastelemmehan lastenkin piirustuksia, vaikka emme välttämättä näe niissä mitään ihmeellistä.

Oman vuorovaikutustyylin sopeuttaminen muiden tunnetiloihin on tärkeä taito. Samoin omaan mielialaan vaikuttaminen ajatusten kautta.

Löperö tunnejohtajuus on tuhoisaa 

Tunnetaitoja voi ja kannattaa johtaa. Keskeinen työväline on oma persoona. Tiimiä johtava varhaiskasvatuksen opettaja voi tietoisesti pyrkiä luomaan ilmapiiriä, jossa tunteita voi ilmaista ja käsitellä turvallisesti. Pedagogisista taidoista on hyötyä myös aikuisten kesken. Tunnekeskustelua voi virittää kysymysten kautta, kannustamalla ja toimimalla itse esimerkkinä. – Hymy on helpoin tapa avata tunnekanava, mutta se ei riitä. Tunteiden johtaminen on työtä, joka vaatii hyvät tunnetaidot.

Tunnejohtaminen ei ole muiden ihmisten tunteiden nimeämistä. Se vaatii sensitiivisyyttä. Tunnejohtaja tarvitsee taitoa kysyä avoimia kysymyksiä ja kykyä kannustaa muita puhumaan tunteistaan. Löperöllä tunnejohtamisella voi saada aikaan pitkäaikaisia loukkaantumisia, koska tunteet liittyvät niin läheisesti minuuteen.

Avautuminen on helppoa sellaiselle, jolla on turvallinen suhde tunteisiinsa. Aina näin ei ole. Tunteet voivat olla niin jumissa, että niiden ilmaiseminen on todella vaikeaa. Tilanteen korjaaminen vaatii vuosien työn. Hyvässä tunneilmapiirissä kaikki tulevat hyväksytyksi ja arvostetuksi omana itsenään.

Monessa lapsiryhmässä palkitaan onnistumista. Varhaiskasvatuksen henkilöstön kannattaa myös palkita toisiaan – hehkuttaa pieniä ja isoja onnistumisia yhdessä. Se vahvistaa me-henkeä.

Näin otat vaikeat tunteet puheeksi

Vaikeita tunteita, kuten kateutta, ei ole helppo ottaa puheeksi. Voit sanoa sen ääneen. Todeta, että ”minua hämmentää tämä tilanne”.

Asian puheeksi ottamista voi harjoitella etukäteen. Kerro esimerkiksi omalle esimiehelle, että koet olevasi liian arka tarttumaan asiaan. Pohtikaa yhdessä, mistä arkuus kumpuaa. Arkuuden takana voi piillä pelkoa. Mieti, mitä pelkäät. Usein arkailemme vaikean asian esille ottamista, koska pelkäämme, että se laskee suosiotamme.

Jos koet, että työkaveri kadehtii sinua tai on sinulle koko ajan vihainen, tartu asiaan kahden kesken. Kysy heti keskustelun aluksi, onko nyt hyvä hetki jutella tästä vai sovitaanko joku toinen aika.

Älä syyllistä vaan tee avoimia kysymyksiä. Sano esimerkiksi, että ”minulla on sellainen tunne, että meidän välillämme hiertää joku”. Jos toinen ei ole ymmärtävinään mistä puhut, käytä kameranäkökulmaa. Kerro havainnoistasi syytösten sijaan tyyliin ”viime tiistaina, kun suunnittelimme yhdessä retkipäivää, huomasin, että…” Tai ”olen huomannut, että alat usein katsella ikkunasta ulos, kun puhun sinulle”.

Oleellista on tuoda esiin se, mikä sinua hämmentää tai ahdistaa ja kertoa, mitä toivot ja pidät tärkeänä. Voit myös sanoa ääneen, että ”en halua sinun kokevan, että kritisoin sinua”. Voit myös kysyä, miten voit auttaa toista käsittelemään asiaa.

Kun teet kysymyksiä, malta odottaa vastausta. Odottaminen tuntuu pitkältä, mutta kärsivällisyys kannattaa. Ihmiset ovat erilaisia, osa syttyy nopeasti, osa hitaammin.

Artikkeli on julkaistu Lastentarhassa 1/2020

Teksti Tiina Komi