Varhaiskasvatus määrittyy moninaisten arvojen kautta - Voiko varhaiskasvatus voimauttaa, pohtivat uuden teoksen kirjoittajat

Voimauttava varhaiskasvatus – Leikkivä, osallinen ja hyvinvoiva lapsi avaa muuttuneen toimintakulttuurin käsitteitä ja ilmiöitä. Siinä varhaiskasvatuksen pedagogiikan uusin tutkimus ja käytännön kehittäminen kietoutuvat yhteen. Teoksessa tarkastellaan uuden varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvojen, tavoitteiden ja sisältöjen vaikutusta pedagogiseen toimintaan sekä suomalaisen varhaiskasvatuksen lapsikäsitystä henkilöstön pedagogisen identiteetin pohjana.

Minkälaisia lapset ovat? Miten he toimivat? Miten lasten ehdotuksiin ja aloitteisiin vastataan? Minkälaista pedagogiikkaa varhaiskasvatushenkilöstö toteuttaa ja miksi? Nämä kysymykset sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikkaan painottuneet toimintakulttuurin muutokset herättivät ajatuksen kirjan kirjoittamisesta: Kaikkia kolmea kirjoittajaa, Kangasta, Lastikkaa ja Karlssonia, kiinnosti erityisesti varhaiskasvatuksen ohjaavissa asiakirjoissa sivumainintana esiintyvä lapsikäsitys eli se, minkälaisena lapsi ja lapsuus nähdään. Lisäksi innostus tutkia ja kehittää lapsikäsitykseen kiinteästi kytkeytyviä arvoja, osallisuutta, moninaisuutta ja vuorovaikutusta yhdisti kirjoittajia.  – Meille oli tärkeää kirjoittaa yhtenäinen kokonaisteos, jossa uusin tutkimus, uudistettu varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirja ja käytännön kehittäminen kietoutuisivat saumattomasti yhteen. Vähitellen työn edetessä kirjan keskeisimmäksi anniksi nousikin lapsikäsityksen tarkastelu pedagogisista ja arvoihin liittyvistä näkökulmista käsin.

 Millaiset arvot vaikuttavat varhaiskasvatuksessa?

 Lapsikäsitykseen vaikuttavat myös arvot, jotka näyttäytyvät muun muassa siinä, minkälaista vuorovaikutus on lasten ja heidän huoltajiensa kanssa. Kirjan avulla haluamme osallistua varhaiskasvatuksen arvokeskusteluun, jotta voisimme tuoda esille, miksi esimerkiksi osallisuus, moninaisuus, yhteisöllisyys ja välittäminen ovat tärkeitä arvoja, mitä ne merkitsevät sekä mitä niillä tarkoitetaan. Tekemämme aikaisemmat tutkimukset ovat tarjonneet varhaiskasvatukseen näköaloja, jossa opettajat joutuvat työskentelemää taloudellisen tai ulkoa johdetun kehittämisen ristipaineessa. Uskomme, että jokainen varhaiskasvatuksen opettaja on pedagogiikan asiantuntija, joka tahtoo ja tietoisesti mahdollistaa lapsen parasta.

 Suomalaisen varhaiskasvatuksen arvokenttä on myös laajentunut sekä koulutusuudistuksen että yhteiskunnallisten suuntaviivojen ohjaamana. Tärkeitä arvoja  ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus, kestävä kehitys,  tasa-arvo, lapsuuden ainutlaatuisuus ja inkluusio. Näiden tarkastelu ja pohtiminen niin yksilöllisellä tasolla kuin varhaiskasvatuksen kehittämisen näkökulmasta teosta työstäessä oli pitkä tutkimusprosessi; kokoonnuimme tekstin äärelle monet kerrat uusimman tutkimuksen kanssa työstämään arvojen merkitystä pedagogiselle työlle.

 Arvojen pohdinta, johon jokainen opettaja joutuu varhaiskasvatustyössä pysähtymään niin yksilöllisesti, työyhteisönsä kanssa kuin laajemmin yhteiskunnallisella tasolla, on keskeistä, jotta arvojen merkitys päivittäisissä kohtaamisissa lasten, perheiden ja henkilöstön kanssa tulee näkyväksi ja tietoiseksi.

 Yleensä jokainen varhaiskasvatuksessa työskentelevä kokee tekevänsä merkityksellistä työtä ja haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin, mutta kokee paljon arvoristiriitoja joutuessaan tekemään työtä arvojensa vastaisesti esimerkiksi kiireessä ilman, että ehtii pysähtyä tarpeeksi kuuntelemaan lasta tai hänen perhettään. Halusimme kirjoittaa kokonaisteoksen, joka mahdollistaa dialogiin syventymisen varhaiskasvatuksen työpaikoilla. Siksi kirjaan on koottu pohdintaan ja kehittämiseen tarkoitettuja kysymyksiä ja malleja, joiden avulla hankalatkin tiimiä tai työyhteisöä rasittavat asiat voidaan purkaa osiin ja avata. Päiväkodin johtajat ja tiimin vetämisestä vastaavat pedagogiset johtajat voivat ottaa käyttöön esimerkiksi muutosnuolen tai reflektiivisen kehittämisen mallin yksityiskohtaiset ohjeet.

 Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa tapahtuneet muutokset haastavat varhaiskasvatuksen henkilöstöä pohtimaan tietoisesti ja säännöllisesti omaa ja koko varhaiskasvatusyhteisön lapsikäsitystään samalla tavoin kuin ne ovat lähivuosina haastaneet tutkijoita. – Jotta teos toimisi dialogisena siltana tutkimuksen ja käytännön työn välillä, kirjan jokainen luku on tutkimuspohjainen. Tutkimukseen perehtyminen koko Suomen laajuisesti sekä kaikkien viimeisten vuosien aikana ilmestyneiden väitöstutkimusten läpikäynti vei lopulta meiltä puolitoista vuotta. Toivomme, että saamme kirjasta myös palautetta ja kuulemme kentältä, miten jatkaa työtä eteenpäin.

 Pedagogiikka kehittyvänä ja muuttuvana voimavarana

 Varhaiskasvatuksessa pedagogiikkaa voidaan pitää kivijalkana, joka läpäisee koko varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin ja oppimisympäristön. Pedagogiikka onkin noussut varhaiskasvatuksen keskeiseksi käsitteeksi opetussuunnitelmauudistuksen myötä. Sillä ei tarkoiteta pelkästään opettamista tai lasten toiminnan ulkokohtaista ohjaamista, vaan se on vuorovaikutuksen muoto ja ilmiö liittyen kaikkeen toimintaan ja kehittämiseen.

Olemme avanneet kirjassamme pedagogiikkaa sen laajojen määritelmien ja merkityskehysten kautta ja tarkastelleen sen yhteyksiä vuorovaikutukseen, oppimiskäsitykseen, hyvinvointiin, kehittämiseen ja arviointiin. Pedagogisella osaamisella on valtava merkitys sille, miten me osaamme tunnistaa lapsen taidot ja nähdä heidän kykynsä ja osaamisensa. Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa keskiössä on leikkivä lapsi, ja lasten omaehtoinen leikki nähdään tärkeänä pedagogisena toimintana, mikä on poikkeuksellista kansainvälisesti vertailtuna. Meille sukellus leikkiin pedagogisten käytäntöjen ja toiminnan kautta loi uutta ymmärrystä leikin ja mielikuvituksen kaikkiallisuudesta. Leikki on teoksessa keskeisessä roolissa myös pedagogisen toiminnan, leikillisyyden ja toiminnallisuuden sekä kieli-, kulttuuri- ja kulttuuritietoisen varhaiskasvatuksen toimintamuotona. Varhaiskasvatus  perustuu ymmärrykseen leikkivästä, uteliaasta ja aktiivisesta lapsesta, joka alusta asti vaikuttaa ympäristöönsä ja yhteisön toimintakulttuuriin yhdessä muiden lasten ja henkilöstön kanssa.

Pedagoginen ajattelu on opettajan työn kivijalka, joka tarjoaa ratkaisuja niin toiminnan suunnittelemiseen, oppimisympäristön rakentamiseen, vuorovaikutukseen, arviointiin ja tiimityöhön. Koska pedagogiikkaa toteutetaan ennen kaikkea vuorovaikutuksessa, toiminnassa ja käytänteissä, on merkittävää, minkälaista vuorovaikutus on ja minkälaisia kohtaamisia varhaiskasvatuksen arjessa on niin lasten, perheiden kuin henkilöstönkin kesken. Opettajan pedagoginen ajattelu sekä sitä ohjaavat arvot tarttuvat tiimityössä, ja pedagogiikasta tulee jaettua ja yhteistä merkitysten rakentamista ja kestävien pedagogisten ratkaisujen toteuttamista. Vuorovaikutus on keskeistä myös osallisuutta ja moninaisuutta tukevassa pedagogiikassa sekä perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Sillä on myös merkitystä lapsen, perheen, henkilöstön ja koko yhteisön kehitykseen, oppimiseen ja hyvinvointiin. Näin ollen voikin perustellusti väittää, että laadukas vuorovaikutus on varhaiskasvatuksen keskiössä ja ilman sitä ei ole pedagogiikkaa. Välittämisen arvoon liittyy myös ajatus globaalin etiikan luomisesta, jossa toisia kuunnellaan aidosti ja jossa oikeudenmukaisuus perustuu välittämiseen.

 Koska pedagogiikka on tietoista ja tavoitteellista toimintaa, siihen liittyvät keskeisesti kriittisyys ja reflektiivisyys sekä ammattitaitoinen henkilöstö, jolla on yhteinen ymmärrys lasten oppimisen ja hyvinvoinnin edistämisestä. Varhaiskasvatuksen tulevaisuudessa on kuitenkin paljon kehitettävää;  ei siksi, että varhaiskasvatuksessa olisi parhaillaan jokin vikana, vaan siksi, että kehittyminen ja kehittäminen ovat pedagogisen työn ytimessä niin yksittäisen lapsiryhmän kohdalla kuin kansallisestikin. Lapsuus muuttuu yhteiskunnallisesti, ja uudet toimintatavat, kuten digitaalisuus, sekä uudet arvot kuten kestävä kehitys, ovat saaneet jalansijaa. Teoksemme lopussa nostamme esille kuusi tulevaisuuden näkökulmaa, joiden vaatimaa kehitystä tarkastelemme pedagogisten lasien kautta.

Suomessa ei ole ilmestynyt tutkimuspohjaista yhtenäistä kirjaa, joka perustuu varhaiskasvatuksen muuttuneisiin perusteisiin ja uuteen toimintakulttuuriin sekä kokoaisi viimeaikaisen tutkimuksen ja pedagogisen kehittämisen samoihin kansiin. Teoksessa lapsikäsityksellä, leikillä ja pedagogiikalla on keskeinen merkitys varhaiskasvatuksen laadun tarkastelussa. Varhaiskasvatusta kokonaisvaltaisesti käsittelevä teos tarjoaa konkreettisia työvälineitä osallisuuden, leikillisyyden, moninaisuuden, toiminnallisuuden ja vastavuoroisen pedagogiikan toteuttamiseen sekä esittelee käytännöllisiä toimintatapoja huomioida näitä varhaiskasvatuksessa voimavarana. Kiinnostavien esimerkkien avulla teos kannustaa pohtimaan, mitä voimauttava varhaiskasvatus tarkoittaa käytännössä. Teoksessa on moninaisia käytännön kehittämisideoita ja vinkkejä pohdittavaksi varhaiskasvatuksen tiimeissä ja yksiköissä.

Teos on suunnattu varhaiskasvatuksen koko henkilöstölle, kouluttajille ja tutkijoille sekä kaikille muille varhaiskasvatuksesta kiinnostuneille. Voimauttava varhaiskasvatus -kirjaa voi hyödyntää työyhteisön kehitystyössä ja täydennyskoulutuksessa.

 Voimauttava varhaiskasvatus – Leikkivä, osallinen ja hyvinvoiva lapsi -kirjan ovat kirjoittaneet Jonna Kangas, Anna-Leena Lastikka ja Liisa Karlsson. Teoksen on kustantanut Otava, ja se on julkaistu Opin tähdet -sarjassa. Kirjaa voi tilata Otavan verkkokaupasta sekä suomalaisista kirjakaupoista. Kirjasta tulee myös e-kirja.

https://oppimisenpalvelut.otava.fi/tuotteet/esiopetus/voimauttava-varhaiskasvatus-leikkiva-osallinen-ja-hyvinvoiva-lapsi/