Yhdessä olemme enemmän!

Valtakunnalliset varhaiskasvatuksen opettajapäivät vietettiin syyskuussa Raumalla koronasta johtuen kolmen vuoden tauon jälkeen. Pitkä odotus palkittiin, sillä jälleennäkemisen riemua ja iloa oli ilmassa valtavasti. Paikalla oli noin 500 varhaiskasvatuksen opettajaa, erityisopettajaa ja päiväkodin johtajaa ympäri Suomen. Päivät järjestettiin Rauman yliopistokampuksella sekä avajaiset ja iltajuhla Rauman Lukon kotiluolassa jäähallilla. Kahden päivän aikana kohtasin lukuisia iloisia hymyileviä kollegoita, joilla oli paljon mukavia kuulumisia kerrottavana. Positiivisuus suorastaan levisi kaikkialle. Kohtaamisen kaipuu oli ollut valtaisa.

Varhaiskasvatuksen opettajat ovat kautta aikain työskennelleet yhdessä ja saaneet toisiltaan kollegiaalista tsemppiä ja tukea työhönsä. Vuosituhannen vaihteeseen saakka meillä oli lähes kaikissa yli kolmevuotiaiden ryhmissä kaksi opettajaa. Työskentely toisen opettajakoulutuksen saaneen kanssa yhdessä oli merkittävä työmotivaation ja työnilon lähde. 1990- luvulla tehtiin ratkaisuja, jotka pikkuhiljaa vähensivät opettajien määrää henkilöstössä ratkaisevasti. Ja kuinkas sitten kävikään!

Ensin tuli lama. Sitten kauan odotettu tavoitteemme toteutui ja koulutuksemme siirtyi yliopistoon, mutta taloudelliseen tilanteeseen vedoten tämä siirto tehtiin kustannusneutraalisti, joten koulutuksemme aloituspaikat romahtivat puoleen. Samaan aikaan lasten subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen tuli portaittain voimaan ja lasten määrä päiväkodeissa lähti nousuun. Alkoi kehittyä opettajapula.

Nämä viime vuosituhannen päätökset ”unohdettiin” ja ne uinuivat 2010-luvun alkuun saakka. Tänä aikana opettajakoulutuksen saaneista opettajista alkoi muodostua krooninen pula, koska tutkintojen määriä ei seurattu lainkaan. Pedagoginen osaamisvaje kasvoi opettajien puutteen vuoksi. Seuraukset ovat nyt sylissämme. Onneksemme varhaiskasvatuksen hallinnonalan siirto opetus- ja kulttuuriministeriöön tehtiin vihdoin vuonna 2013 ja varhaiskasvatus liitettiin kiinteäksi osaksi koulutusjärjestelmäämme. Tämä herätti huomaamaan myös päiväkodeissa syntyneen pedagogisen osaamisvajeen. Sittemmin koulutusmääriä on pikkuhiljaa nostettu vahvan vaikuttamistyön tuloksena. Päivähoitolaki muuttui varhaiskasvatuslaiksi. Sisällön vastuun otti Opetushallitus ja saimme ensimmäiset normipohjaiset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet.  Arviointi siirtyi Kansallisen koulutuksen arviointineuvoston vastuulle. Lain muutoksella on lähdetty lisäämään opettajien määrää, joka helpottaa päiväkoteihin syntynyttä osaamisvajetta ja lisää opettajien yhteisöllisyyttä.

Nyt odotamme malttia ja viisautta poliittisilta päättäjiltä viedä varhaiskasvatuksen kehittäminen maaliin lain viitoittamalla tiellä. Kevään eduskuntavaaleissa voimme tähän osaltamme vaikuttaa. Voisiko päiväkodeissa kohdata saman riemullisen ilmapiirin opettajien kesken kuin Rauman päivillä saimme kokea? Yhdessä olemme enemmän lasten kasvun ja oppimisen edistämisessä.

Iloa työhönne ja rentouttavaa joulun aikaa!

Anitta Pakanen, puheenjohtaja